saan joskus sähköpostiviestejä, joissa kysytään teologisia kysymyksiä, ja annan niihin aina vastauksen. Joskus välitän nämä eteenpäin blogikirjoituksella. Äskettäin tuli lyhyt kysymys, joka hieman askarrutti minua, mutta siitä syntyi kannattava vaihto, joka saattaisi kiinnostaa muitakin.
kysymys
mies nimeltä ”David”kysyi minulta:” onko reilua sanoa, että Calvinin tavoin epäilet, että Pyhä Henki rukoilee?”
vastaukseni
vastasin seuraavasti:
rakas David,
kysymyksesi askarrutti minua hieman, sillä en tiennyt, mikä sen herätti. Miksi sanot, että Calvin epäilee Pyhän Hengen rukousta? Room. 8: 26-27 on mahdollisesti paikka, jossa Paavali puhuu suorimmin Hengen rukoustyöstä, ja uskon, että tämä kohta opettaa meille, että Pyhä Henki rukoilee puolestamme. Calvinin Roomalaiskirjeen 8:26 selitysteoksessa epäilen kuitenkin katsovani perusteita sille, miksi sanoitte, että Calvin epäili Pyhän Hengen esirukousta puolestamme.
Calvin kirjoitti: ”Ja hengen sanotaan esirukoilevan, ei siksi, että hän todella nöyrtyy rukoilemaan tai vaikeroimaan, vaan siksi, että hän herättää sydämessämme ne halut, joita meidän pitäisi helliä; ja hän vaikuttaa sydämeemme myös sillä tavalla, että nuo halut palavuudellaan tunkeutuvat itse taivaaseen. Ja Paavali on näin puhunut, että hän merkitsevämmin katsoisi kokonaisuuden Hengen armon ansioksi. Meitä on totisesti kehotettu kolkuttamaan, mutta kukaan ei voi itsestään ennakoida edes yhtä tavua, paitsi Jumala henkensä salaisella impulssilla kolkuttaa ovellemme ja avaa siten itselleen sydämemme.”
kommentoidessaan v. 27: ää Calvin rohkaisee meitä, että ”Jumala kuulee meitä, kun rukoilemme hänen Henkensä kautta, sillä hän tuntee läpikotaisin meidän halumme, jopa oman henkensä ajatukset. . . . Niinkuin Paavali oli silloin aikaisemmin todistanut, että Jumala auttaa meitä, kun hän vetää meidät ikään kuin omaan helmaansa, niin hän lisää nyt vielä lohdutuksen, että meidän rukouksemme, joiden johtaja hän on, eivät suinkaan joudu pettymään.”
en tiedä, miksi Calvin epäröi ottaa Paavalin lausuntoa, jonka mukaan Henki ”rukoilee pyhien puolesta” sen ilmeisimmässä merkityksessä, mutta Calvinin omalla selityksellä siitä, mitä tapahtuu, on sama rohkaisun voima kuin kirjaimellisemmassa merkityksessä olisi, minun arvioni mukaan. Calvinin varovaisenkin selityksen mukaan Pyhä Henki osallistuu esirukoukseen omassa rukousprosessissamme. Calvin sanoo näitä jakeita käsittelevässä kommentaarissaan, että ”henki ottaa itselleen osan taakasta, jolla heikkouttamme sorretaan; niin että hän ei ainoastaan auta ja auta meitä, vaan myös korottaa meidät, ikäänkuin hän olisi kantanut taakkaa meidän kanssamme.”
uskon, että Jumalan Henki on elintärkeä rukouselämällemme ja palveluksellemme, mutta löydän hyvin vähän sanottua Raamatusta, joka opettaa suoraan Hengen esirukouksesta puolestamme. Paavali opettaa kuitenkin selvästi, että Henki ”auttaa meitä heikkoudessamme”, kun olemme epävarmoja siitä, miten rukoilla, emmekä voi tehdä juuri muuta kuin huokailla. Tällaisina aikoina Henki rukoilee puolestamme Jumalan tahdon mukaan (Room.8:26-27). Siksi Paavali kehottaa uskovia ”rukoilemaan hengessä kaikkina aikoina” (Ef. 6:18).
Hengen kautta sekä juutalaiset että pakanat pääsevät Jumalan luo (Ef 2:18). Kuten Gordon Fee asian ilmaisee korostaen sitä, että pelastus Kristuksessa välittyy kolminaisuusopin termein:” Kristuksen työn ja hengen nykyisen hoivan kautta meillä on pääsy Isän luo ” (Jumalan voimaannuttava läsnäolo, 685).
Jumalan ylistäminen on ehkä tärkein asia, jonka voimme rukouksessa tehdä, mutta kukaan ei voi vilpittömästi kutsua Jeesusta ”Herraksi” muuten kuin Pyhän Hengen kautta (1 Kor 12:3), ja vasta kun ”Jumala on lähettänyt Hengen sydämiimme”, olemme taipuvaisia huutamaan Jumalaa avuksemme ”Abba! Isä!”(Gal 4: 6). Tosi palvonta on henkeä, koska Jumala on henki (Joh.4:23-24). Erinomainen osoitus tästä on se, miten pakanat Korneliuksen huonekunnassa ylistivät Jumalaa, kun Pyhän Hengen lahja vuodatettiin heidän päälleen (AP. t. 10: 46). Tästä syystä Paavali väittää, että vain todellinen ”ympärileikkaus” (so., ne, jotka ovat ympärileikattuja sydämessään), voivat ”palvoa Jumalan Hengessä ja kerskata Kristuksessa Jeesuksessa ja olla luottamatta lihaan” (Fil.3:3).
mitä tulee Pyhän Hengen esirukoustyöhön meidän puolestamme, olen paljon tyytyväisempi John Murrayn puhetapaan (Kirje roomalaisille NICNT: lle) kuin Calvinin, vaikka Murray oli Calvinin suuri ihailija, kuten minäkin. Hän kirjoitti:
”Jumalan lapsilla on kaksi jumalallista esirukoilijaa. Kristus on heidän esirukoilijansa taivaan hovissa . . . , Pyhä Henki on heidän esirukoilijansa heidän oman sydämensä teatterissa (vrt. Joh.14:16, 17). Pyhän Hengen esirukoustoiminta on otettu liian harvoin huomioon. Kristuksen esirukouksen kirkkauden ei tule antaa asettaa Hengen esirukousta pimennykseen”.
koskien huokauksia, joista Paavali kirjoitti room 8: 26: ssa, Murray kirjoittaa:
”ne ovat niitä konkreettisia tapoja, joilla hengen esirukous tulee julki. . . . Ei riitä, että sanotaan, että Pyhä Henki on luonut heidät ja syyttänyt heitä; ne ovat Hengen esirukouksia ja huokaukset ovat vain tapa, jolla nämä esirukoukset rekisteröidään Jumalan lasten sydämissä. . . . Ne ovat kuitenkin Pyhän Hengen esirukouksen media ja ne nousevat armon valtaistuimelle Huokausten muodossa”.”
Davidin tilanne
pian sen jälkeen, kun olin lähettänyt Daavidille vastaukseni hänen kysymykseensä, sain tietää, että hänellä on hyvin vakavia terveysongelmia, jotka ovat usein uhanneet hänen henkeään, joten hän piti hänelle esittämiäni kommentteja hyvin rohkaisevina. Hänellä on usein ollut tilaisuuksia lausua niitä sanomattomia huokauksia, joista Paavali kirjoitti, aikoja, jolloin hän ei tiedä, miten rukoilla tai mitä rukoilla, mutta hän huutaa Avuttomuudessaan Jumalan puoleen, ja hänellä voi olla Raamatun vakuutus siitä, että hänen ilmaisemattomissa huudoissaan Pyhä Henki toimii tulkiten hänen huokauksiaan ja rukoillen hänen puolestaan, isälle. Tämän esirukouksen tehokkuudesta meillä ei ole epäilystäkään, kun otetaan huomioon Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kolmiyhteinen luonne.
