”Black death”, kuten sitä myöhemmin alettiin kutsua, levittäytyivät Italiasta suurimpaan osaan Etelä-Eurooppaa. Vuoteen 1348 mennessä se oli saapunut Englantiin, Ranskaan ja Espanjaan, ja vuoteen 1349 mennessä se esiintyi Skandinavian maissa samalla kun se teki tiensä kaukaisempiin maihin, kuten Islantiin ja Grönlantiin. Se iski myös suuriin Arabikaupunkeihin Aleksandriaan, Kairoon ja Tunisiin. Yersinia Pestisin aiheuttama rutto, sama bakteeri, joka aiheutti Justinianuksen ruton 500-luvulla, oli keskiajan Euroopan suurin inhimillinen tragedia.
lue myös: historian ensimmäinen rutto lopetti Bysantin valtakunnan, sitä pidettiin Jumalan tekona
tutkija Ibn Khaldun, joka oli ruton aikalainen todistaja, kirjoitti sen suuruudesta: ”sivilisaatioita sekä idässä että lännessä kävi tuhoisa rutto, joka hävitti kansoja ja aiheutti väestöjen katoamisen… koko asuttu maailma muuttui.”
Euroopassa katastrofaalinen rutto koitui kuitenkin lopulta siunaukseksi joillekin-maaorjille, jotka olivat laillisesti sitoutuneet tarjoamaan työvoimaa vuokranantajille vastineeksi siitä, että he saisivat elää ja työskennellä maillaan. Ruton vaikutus oli niin suuri, että se teki lopun feodaalisesta talousjärjestelmästä, joka säilyi Euroopassa vuosisatoja ja salli maaorjien nousta yhteiskunnallisia ja taloudellisia portaita.
Silkkitie alkuperä rutto
ajanlaskun 1500-ja 1500-luvuilla idän ja lännen yhdistävä maa-ja merireittien verkosto, joka tunnetaan nimellä ”Silkkitie”, oli yhteisöjen välisen taloudellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen vuorovaikutuksen pääasiallinen lähde. Reitti kuljetti kaikkea mausteista kieliin, ja sen uskotaan kantaneen myös tuhoisaa ruttoa.
kaupankäynnin yleistymisen keskiajalla tiedetään olleen yksi merkittävimmistä syistä ruton laajalle levinneeseen vaikutukseen. Kirpputartunnan saaneet jyrsijät matkustivat rahdin mukana Kiinaan, Intiaan, Lähi-itään ja Eurooppaan.
”monille eurooppalaisille rutto näytti olevan vihaisen luojan rangaistus”, kirjoittaa historioitsija John Kelly kirjassaan ”The Great Mortality: An Intimate History of the Black Death, the Most Destruction Plague of All Time”. ”Monien muiden mielestä ainoa uskottava selitys näin laajassa mitassa tapahtuneelle kuolemalle oli ihmisten väärinkäytökset”, hän jatkaa.
lähes 25 miljoonan ihmisen uskotaan hävinneen 1950-luvun alkuun mennessä, mikä oli noin kolmannes Euroopan mantereesta. (Lähde – Wikimedia Commons)
yleisimmässä muodossaan paiserutto ilmeni ihmisillä, kun heidän kehoonsa ilmestyi munanmuotoisia paiseita. Rinnassa, selässä tai niskassa oli usein purppuranpunaisia ruhjeita, ja niistä käytettiin nimitystä ’Jumalan merkit’. Näistä poleteista tuli inspiraatio suositulle lasten riimille, joka on edelleen yleinen tähän päivään asti – ”Ring around the rosie, pocket full of posies, ashes, ashes (hemorrhages), we all fall down”. Kehon löyhkä ja delirium olivat muita sairauteen liittyviä oireita.
1300-luvun italialainen kronikoitsija Agnolo di Tura kirjoitti näkemänsä kulkutaudista. ”Ja uhrit kuolivat lähes välittömästi. Ne paisuivat kainaloiden alle ja luhistuivat puhuessaan. Sienassa kaivettiin monin paikoin suuria kuoppia ja kasattiin syvälle kuolleiden joukkoon.”
tuloksena oli äärimmäisiä inhimillisiä käyttäytymismalleja. Vaikka toisaalta oli niitä, jotka syyttivät ja murhasivat juutalaisia taudin puhkeamisesta, oli myös niitä, jotka panivat elämänsä vaakalaudalle huolehtiakseen ruton uhreista.
lähes 25 miljoonan ihmisen uskotaan hävinneen 1350-luvun alkuun mennessä, mikä oli noin kolmasosa Euroopan mantereesta. Rutto säilyi vuosisatoja ja ilmeni toistuvina epidemioina. Yksi toimenpiteistä sen leviämisen valvomiseksi oli pitää saapuvia merimiehiä aluksillaan 30 tai 40 päivää, ennen kuin he saavat liikkua – käytäntö, josta termi ”karanteeni” sai alkunsa.
siunaus maaorjille
ruton voimakkain vaikutus oli kuitenkin tapa, jolla se kumosi Euroopassa vallitsevan talousrakenteen. 1300-luvun Eurooppa oli feodaaliyhteiskunta, jonka huipulla oli kuningas, ja talonpoikaistyöläiset sosiaalisten tikkaiden alimmalla kehällä. Keskellä olivat vuokraisännät, joiden mailla talonpojat saivat elää ja tehdä työtä. Vastineeksi talonpoikien odotettiin maksavan osan satotuotannostaan vuokranantajille. Se merkitsi sitä, että tilanomistajat saattoivat selviytyä talonpoikien palveluksella ja tuottamisella, kun taas viimeksi mainituille se johti loputtomaan palkattoman työn kierteeseen eikä toivoakaan nousta yhteiskunnallisille portaille.
1300-luvun Eurooppa oli feodaaliyhteiskunta, jonka huipulla oli kuningas, ja talonpoikaistyöläiset yhteiskunnallisten portaiden alimmalla laidalla. (Wikimedia Commons)
maanosan väestön raju väheneminen ruton jälkeen johti pahaan pulaan maatyöläisistä. Taloushistorioitsija Walter Scheidel toteaa kirjassaan: ”seurasi sellainen työvoimapula, että nöyrät käänsivät nenänsä työlle, ja heitä tuskin saatiin suostuteltua palvelemaan ylimystöä kolminkertaisella palkalla.”
ennen näkemätön jyrkkä palkankorotus huolestutti maanomistajia, jotka vaativat monarkiaa puuttumaan asiaan. Kesäkuussa 1349 Englannin kruunu sääti työläisten järjestyssäännön, jossa määrättiin, että kaikkien niiden, jotka eivät omista maita eivätkä osallistu kauppatapoihin, on otettava vastaan tarjottu työ ja hyväksyttävä viisi tai kuusi vuotta sitten voimassa oleva palkka. Määräys myös kielsi vuokranantajia tarjoamasta korkeampia palkkoja.
järjestyksestä huolimatta palkat jatkoivat nousuaan, minkä seurauksena kruunu antoi toisen määräyksen vuonna 1351.
yksikään näistä toimenpiteistä ei onnistunut hillitsemään maaorjien uutta taloudellista vapautta. Aikalainen kirkkohistorioitsija Henry Knighton kirjoitti tilanteesta aikakirjassaan: ”työläiset olivat niin yläpuolellaan ja niin verisiä, että he eivät välittäneet kuninkaan käskystä. Jos joku halusi palkata heidät, hänen oli alistuttava heidän vaatimuksiinsa, sillä joko hänen hedelmänsä ja pysyvä maissiensa katoaisi tai hänen olisi täytynyt tyytyä työläisen ylimielisyyteen ja ahneuteen.”
”kaikesta ankaruudestaan huolimatta pelkkä mustan surman alkuaalto ei olisi riittänyt aiheuttamaan kaupunkien reaalipalkkojen kaksinkertaistumista ja ylläpitämään tätä nousua useiden sukupolvien ajan”, scheidel kirjoittaa. Hän jatkaa huomata toistuvia rutto vierailuja pitkälle myöhäiskeskiaikaan, varmistaa, että palkat pysyivät korkeina. Pelkästään Englannissa niitä oli 15 1370-1480-luvuilla, Alankomaissa 15 1360-1494 ja Espanjassa 14 1391-1457.
näin ollen feodalismi loppui Euroopassa 1400-luvulle tultaessa. Kuten Scheidel aivan oikein kuvasi teoksessaan: ”yhteiskunta koki aikaisen suunnanmuutoksen, joka oli tehnyt vuokraisäntäluokasta vahvemman ja rikkaamman ja useimmista ihmisistä köyhemmän: nyt kävi päinvastoin.”
you have updates
Further reading – Walter Scheidel ’The Great Leveler: Violence and the History of Inequality from the Stone Age to the Twenty-First Century’; The Great Mortality: An Intimate History of the Black Death, the Most destructive Plague of All Time; John Kelly; in the wake of the Plague: the Black Death and the world it made, Norman F. Cantor