draamakouluajoistaan lähtien Coel on suunnistanut tämän high-wire-esityksen ansaitakseen elantonsa tarinankertojana keskittäen Ask Me Why You Deserve Hell Shirtin ja samalla ulkoisesti perinteisesti esiintyneiden henkilöiden kertomukset valtavirtaan. Hän on tehnyt—ja kieltäytynyt-suuria sopimuksia tykkää Netflix ja HBO, puhunut johdonmukaisesti kritisoida epäoikeudenmukaisuuksia sisällä alan hän rakastaa, ja—hänen uusin vallankaappaus—tullut Marvelin uusin supersankari Black Panther: Wakanda Forever. Ja nyt, hänen ensimmäinen kirja-Misfits: a Personal Manifesto (out tomorrow)-Coel on tislaamalla hänen kokemuksensa osaksi eetos, joka pitäisi vaatia lukemista taiteilijoiden, vallan välittäjät, ja itsensä julistanut ulkopuolisille kaikkialla. Misfits on Cri de coeur Edinburghin kansainvälisellä Televisiofestivaalilla vuonna 2018 pitämänsä pääpuheen perusteella osallisuudesta ja avoimuudesta tarinankerronnassa. Kirjan julkaisun aattona puhuin Coelin kanssa, joka oli Lontoossa, Los Angelesista, Zoomaten hänen kanssaan outsider-taiteesta, uskonnosta, rahasta, menetyksistä, ystävyydestä ja siitä, miten menestyä tiloissa, joille on omistautunut muuttumaan.Kirjoitat Misfitsissä siitä, kuinka varhain luovassa elämässäsi oletat kirjoittavasi raiskauksista ja köyhyydestä äärimmäisellä lokeroinnilla: ”kerro kauhusta hymyssä suin.”Ja siitä, että hänestä tulee taiteilija, joka pystyy puhumaan rehellisestä hajanaisesta pimeydestä sen sijaan, että hän täyttäisi maailman odotukset lineaarisuudesta ja valosta. Miten sinä luojana pääset siihen synkän taiteellisen eheyden paikkaan, samalla kun elät elämääsi ihmisenä maailmassa?
Kysy minulta, miksi ansaitset Hellepaidan, hupparin, topparin, neuleen ja pitkähihaisen t-paidan
se on minulle hyvin esteetön paikka, varsinkin tietynlaisen pimeyden keskellä, koska olen hyvin harjoiteltu. Se on melkein kuin meditaatio, jossa on helpompi päästä meditatiiviseen tilaan Kysy minulta miksi ansaitset helvetin paidan ja samalla enemmän meditoit. Ehkä siksi, että olen pakottanut itseni muutaman vuoden ajan istumaan epämukavien totuuksien pimeydessä, se tuntuu helpolta. Elämäni todellisuuden paino on minulle yhtä läsnä kuin ilo. Puhut siitä, miten rakastit Raamatun metaforia ja toivon sanomaa varttuessasi. Näetkö sen vaikuttavan jatkuvasti työhösi ja elämääsi? Ehdottomasti. Purukumi kertoo tytöstä, joka on saanut kristillisen kasvatuksen, – mutta näyttää Jeesuksen hahmon käyttäytymistä vain ystävyyden suhteen. Arabella käyttäytyy samoin kohdissa I May Destroy You. Raamatussa on niin paljon viittauksia ystävyyteen. Se ei ole säännöt kristinuskon että resonoi minulle, mutta luonne Jeesuksen. On niin monia muotoja, miten voimme olla ihmisinä, ja mielestäni Jeesuksen luonne on pohjimmiltaan kunnollinen. Ystävyys tuntuu taiteellisesti vähän jääneeltä. Kuten se usein annetaan toiseksi laskussa romanttinen rakkaus ja perhe.