Christianity sai alkunsa juutalaisuuden lahkona Juudeassa 1.vuosisadalla ja levisi Itä-Rooman valtakunnan kaupunkeihin ja sen ulkopuolelle. Näissä kaupungeissa ei-juutalaiset, pakanat, halusivat liittyä liikkeeseen, ja näitä Pakanakristittyjä oli pian enemmän kuin juutalaisia. Kristillisten uskomusten ja käsitysten kehitys (mikä muuttuisi dogmiksi) imi itseensä sekä juutalaisia ajatuksia että valtakulttuurin ajatuksia, mutta kristinusko loi innovaatioita, jotka muuttivat perinteistä ajattelua suhteessa yhteiskuntaan ja sukupuolirooleihin.
yhteiskunnan ja sukupuoliroolien tärkeimmät muutokset voisi tiivistää seuraavasti:
Mainos
- kristinusko poisti ajatuksen etnisistä kulteista luomalla siirrettävän uskonnon.
- avioliitosta tuli elinikäinen pyhä Side.
- suojeluspyhimysten perinne kehittyi.
- yhdynnästä tuli synti.
- naiset demonisoitiin.
Välimeren alueen Muinaisseurat
antiikin maailmassa ei ollut erillistä kategoriaa nimeltä ”uskonto”. Uskonto sulautui esi-isien tapojen alaisuuteen. Nämä tavat periytyivät jumalilta esi-isien kautta. Kaikki elämässä käsitettiin suhteena jumaliin (taivaiden ja maan alla oleviin universaalisiin valtoihin). Ihminen syntyi etniseen identiteettiin, ryhmään, joka jakoi kielen, historian, mytologian, uskonnolliset rituaalit, ruoan ja käyttäytymisen.
muinaisten uskomusten ytimessä oli hedelmällisyyden merkitys-viljelykasvien, parvien ja karjojen sekä ihmisten hedelmällisyys. Niinpä muinaisilla pantheoneilla oli pariskuntia, miesjumalia, joiden puolisoina oli naisjumalattaria. Poikkeuksena tähän ajatukseen oli Israelin Jumala, jolla ei ollut puolisoa vaan joka luotiin ’puheen kautta.”
Mainos
kaikissa muinaisissa yhteisöissä oli lakikokoelmia tai sääntöjä, jotka sanelivat sekä julkista että yksityistä käyttäytymistä. Lakikokoelmat tulivat jumalilta ja olivat siten pyhiä. Juutalaisilla oli lakikokoelma, joka oli järjestetty useiksi kirjoiksi nimellä ’Mooseksen laki’, Israelin Jumalan sanelema. Mooseksen laki erotti juutalaiset muista ympärileikkauksen, ruokavaliolakien ja sapatin vieton avulla. Käsky olla ”palvomatta muita jumalia” merkitsi sitä, että he saattoivat suorittaa vain uhreja Israelin Jumalalle (temppelissään Jerusalemissa).
kunnia ja häpeä heijastivat ihmisen yksityistä ja julkista mainetta. Kunnia oli julkinen tunnustus ihmisen arvosta tai arvosta yhteisölle. Suuri käsite kunniassa ja häpeässä oli kontrollin Elementti. Miehen vireystilaa mitattiin hänen kyvyllään hallita vihaansa, temperamenttiaan ja kaikkien perheenjäsenten käyttäytymistä.
tilaa ilmainen viikkotiedote!
muinaisen Välimeren Yhteiskuntaluokat
antiikin maailmassa syntyi oma sosiaalinen / taloudellinen luokkansa, vaikka liikkuminen oli sallittua, useimmiten järjestettyjen avioliittosopimusten kautta. Yläluokka, ylimystö, piti hallussaan maistraattien ja vaaleilla valittujen virkamiesten virkoja. Rooman patriisit, kaikki väittivät esi-isiä, jotka syntyivät Rooman tasavallan alkuaikoina. Yläluokat olivat koulutetuimpia. Tämä liittyy kuitenkin formaaliin oppimiseen, joka oli eri asia kuin lukutaito. Tutkijat arvioivat koulutustason missä tahansa 1-5 prosentin välillä. Paljon suurempi osa heistä oli kuitenkin lukutaitoisia yksinkertaisesti voidakseen työskennellä kaupan tai kaupan alalla.
muutaman vuosisadan kuluttua plebeijit, seuraava alaluokka, neuvottelivat pappeuden viroista ja maistraateista. Keskiluokkaan kuuluivat equites, Rooman ritariluokka, ne, jotka harjoittivat pankkitoimintaa, teollisuutta ja kaupankäyntiä. Plebeijien alapuolella oli vapaita miehiä, jotka olivat kansalaisia. Kansalaisuus ei ainoastaan tarjonnut asemaa, vaan takasi lailliset oikeudet, kuten lakien asianmukaisen käsittelyn.
Mainos
pohjalla olivat orjat. Orjuutta oli eri tasoilla, valtion käyttämistä orjista kotitalousorjiin, suurtilojen, latifundan, työntekijöihin. Valtio-ja kotitalousorjat ansaitsivat palkkaa, joka voitiin säästää heidän manumissioaikaansa eli vapauttaan vastaan (yleensä 10-20 vuotta). Monet aristokraatit vapauttivat orjansa testamentillaan.
Välimeren yhteiskunnassa mesenaattien ja asiakkaiden järjestelmä perustui käsitteeseen ” Scratch my back and I will scratch yours.”Varakkaat luottivat alempiin yhteiskuntaluokkiin ruoantuotannossa ja työssä, kun taas alemmat luokat luottivat varakkaisiin hyötyäkseen. Rikkailla oli uskonnollinen velvollisuus tarjota avustuksia alapuolella oleville, mikä tapahtui yleensä siten, että rikkaat maksoivat uhraukset uskonnollisissa juhlissa, joissa jämät jaettiin yleisölle. Tämä oli luultavasti ainoa kerta, kun köyhällä oli mahdollisuus syödä lihaa. Uskonnollisia juhlia järjestettiin yhteisön hyväksi. Jokaisella kaupunkivaltiolla ja kaupungilla oli taruja siitä, että niiden perustajana oli jokin mytologian jumala tai sankari, ja nämä suojelijajumalat saattoivat toimia jumalallisina välittäjinä niille.
sukupuoliroolit
perhe oli muinaisen Välimeren alueen sosiaalinen perusyksikkö. Nämä olivat suurperheitä, joihin kuuluivat vanhemmat, appivanhemmat, orjat, vapautetut, asiakkaat ja kuolleet esi-isät. Kuten maan päällä, ajatus perheestä heijastettiin jumaliin, joilla oli isä ja äiti, lapsia, appivanhempia ja monimutkaisia sukulinjoja. Jokaisella perheenjäsenellä oli uskonnollisia velvollisuuksia täytettävänään. Isä oli vastuussa perheen uskonnollisista rituaaleista ja kaikesta sen jäsenten käytöksestä. Kaikkien ihmisten oli puolustettava kaupunkivaltiota tai kaupunkia, mutta heidän ensisijainen tehtävänsä oli avioliitto ja lisääntyminen. Naisille annettiin yleensä yksi rooli ja panos yhteiskunnalle-heidän hedelmällisyytensä. Heidän uskonnollinen velvollisuutensa oli mennä naimisiin ja lisääntyä. Heidän sosiaaliset roolinsa rajoittuivat äitiyteen ja kodin hoitamiseen.
Mainos
helppo tapa ymmärtää naisten roolia on ajatella omaisuus-ja sopimusoikeuden näkökulmasta. Muinaista Egyptiä lukuun ottamatta naiset olivat miesten omaisuutta. Kun tyttö syntyi, hän oli isänsä omaisuutta. Isä neuvotteli sitten avioehdon (johon sisältyi myötäjäiset), ja hänestä tuli miehensä omaisuutta. Jos hän jäi leskeksi, hän joko palasi isänsä taloon (jos tämä vielä asui) tai tuli poikien tai veljien omaisuudeksi.
termi ’aviorikos’ on todellisuudessa toisen miehen omaisuuden loukkaamista. Juutalaisissa kirjoituksissa (ja joissakin muissa lakikokoelmissa) se sisälsi kuolemanrangaistuksen sekä miehelle että naiselle. Isyyden selvittämiseksi ei tehty DNA-testejä ja ratkaisevaa oli, että lapsi oli miehen verenperintöä. Tämä vaikutti osaltaan antiikin käsitykseen naisten hunnuttamisesta. Kun nainen meni torille (mukanaan aina miespuolinen perheenjäsen tai luotettu orja), hän piti hiuksensa ja päänsä peitettyinä, jotta muut miehet eivät ihastuisi. Kreikassa asuvat naiset asuivat erillisessä osassa taloa, jotta eivät näkisi miehensä miespuolisia vieraita.
naiset olivat Roomassa kansalaisia, mutta eivät voineet äänestää tai toimia julkisissa viroissa. Roomalaiset naiset saattoivat kuitenkin periä omaisuuden ja panna vireille avioeron. Mutta kaikissa oikeus-ja tuomioistuinasioissa naisilla täytyi olla miespuolinen sukulainen puhuakseen heidän puolestaan. Maailmassa, jossa kaikkien miesten odotettiin suorittavan palveluksensa Rooman hallituksen tuomareina ja Rooman armeijassa, naiset jätettiin usein huolehtimaan talousbudjeteista ja valtavista tiloista, kun heidän miehensä olivat poissa, joskus vuosia. Alempien luokkien naisilla oli suhteellisesti enemmän vapautta. He työskentelivät yhdessä miehensä kanssa kaupan ja osaamisen hallinnassa. Tämä piti erityisesti paikkansa Leskistä, jotka ryhtyivät hoitamaan miehensä liiketoimintaa, jos tämä kuolisi.
Mainos
tietomme sukupuolirooleista antiikin aikana on hyvin yksipuolista, koska lähes kaikki tietomme ovat yläluokkaisten, koulutettujen miesten kirjoittamia. Heidän vähäisen lääketieteellisen tietämyksensä mukaan miehet kantoivat kuumaa verta, mikä mahdollisti voiman ja kyvyn lähteä sotaan. Naisilla oli kylmäverisyyttä, mikä teki heistä passiivisia olentoja. Ymmärrettiin, että miesten kuuma veri saavuttaisi kiehumispisteen, minkä jälkeen se piti vapauttaa terveellä siemennesteen poistolla. Naisten rooli lisääntymisessä oli sikiön keskoskaappi.
muinaisissa kirjoituksissa meillä on kaksi polarisoitunutta näkemystä. Kreikkalaiseen mytologiaan kuului monia vahvoja naisia, jumalattaria, jotka käyttivät valtaa ilman miespuolista puolisoa, kuten Athene ja Demeter. Tarinan mukaan Zeus loi ensimmäisen naisen, Pandoran, rangaistukseksi miehille. Naisia syytettiin johdonmukaisesti seksuaalisuutensa käyttämisestä miesten viettelemiseen. Näiden ’naisten juonien’ pakeneminen oli jatkuva teema kreikkalaisen filosofian kouluissa; naisia syytettiin siitä, että miehet menettivät sukupuolisten halujensa hallinnan.
kristillinen sanoma
fariseus Paavali tuli uskoon koettuaan näyn Jeesuksesta, joka käski häntä tulemaan pakanoiden apostoliksi. Kun lähetystyöntekijät veivät Jeesuksen sanoman-että Jumalan valtakunta oli lähellä-he kohtasivat kiinnostuneita pakanoita. Jerusalemissa pidettiin kokous N. 49 Jaa. jossa päätettiin, ettei näiden uusien ihmisten tarvinnut kääntyä juutalaisuuteen. Mutta he eivät voineet syödä lihaa, jossa oli verta, heidän täytyi noudattaa juutalaisia sukurutsauslakeja ja ennen kaikkea lopettaa epäjumalanpalveluksensa.
apostoli Paavalille ja hänen sukupolvelleen tämä oli oleva vanhan järjestyksen viimeinen. Jeesus palaisi taivaasta, ja silloin kaikki maan päällä olevan Jumalan valtakunnan ainekset olisivat ilmeiset. Sillä välin heidän piti elää proleptisesti, ikään kuin valtakunta olisi jo täällä. Paavali väitti, että kun valtakunta saapuisi, ei olisi enää mitään yhteiskunnallisia tapoja eikä etnistä identiteettiä: ”ei ole juutalaista eikä pakanaa, ei orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista, sillä te olette kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa”(Gal.3:28). Odottaessaan valtakuntaa heidän piti pysyä sellaisina kuin Kristus kutsui heidät. Jos sinua ei ympärileikattu, älä tee sitä; jos olit tällä hetkellä kihloissa jonkun kanssa, älä mene naimisiin; Jos olit Leski, älä mene uudelleen naimisiin.
perustavin Kristillinen muutos oli kaiken perinteisten jumalten palvonnan lopettaminen. Tämä uusi opetus oli vastoin esi-isien tapoja ja olisi ollut useimmille järkyttävä (samoin kuin hänen näkemyksensä naisista). Todennäköisesti siksi osa Paavalin kirjeistä on kirjoitettu vankilasta käsin. Ilmeisesti tällaiset opetukset johtivat epäjärjestykseen. Tämä alkuaine lopulta poistaisi tämän muinaisen maailman uuden tieltä.
1. vuosisadan loppuun mennessä tämä epäjumalanpalveluskielto oli syy, miksi Rooman valtakunta vainosi kristittyjä. Rikos oli ateismi tai epäusko jumaliin. (Julius Caesar oli vapauttanut juutalaiset osallistumasta valtion kultteihin.) Ateismi saattoi suututtaa jumalat ja aiheuttaa luonnonkatastrofeja. Jos et kunnioittaisi jumalia, valtakunta ei menestyisi. Ateismi vastasi siis maanpetosta ja johti kuolemanrangaistukseen.
Paavalin kirjeet & Pastoraalit
Paavali lainasi siviilihallinnon hallitsevaa hierarkiaa. Hän sovelsi yhteisöistään termiä eklesia, joka tarkoitti ’kokoontumista’. Konventti oli paikallisen kaupungin hallintoelin. Tämä sana on kuitenkin aina käännetty ’kirkoksi’. Kirkkorakennuksia ei ollut 300 vuoteen; ihmiset kokoontuivat toistensa taloissa, ja jäsenet edustivat yhteiskunnan kaikkia tasoja. Ajatus siitä, että kristinusko vetosi vain köyhiin ja orjiin, on myytti.
Paavali ylisti useita naisia, jotka työskentelivät apostoleina, profeettoina, opettajina ja parantajina sekä kotitalouksien päämiehinä, jotka avasivat huvilansa yhteisön kokouksia varten. Tätä naisten korotusta on saatettu mainostaa elävänä mallina siitä, millainen valtakunta olisi. Tällaista näkemystä pidettäisiin radikaalina opetuksena. Mitä luultavimmin Paavali tuomitsi Juutalaisuustaustansa perusteella sekä miesten että naisten homoseksuaalisuuden (”elämän siemenen tuhlaamisen” Mooseksen kirjasta) ja tuomitsi prostituution.
Pastoraalit ovat Uuden testamentin (1 & 2.Timoteus, Titus) kirjeitä, jotka Paavalin opetuslapset kirjoittivat 80-tai 90-luvulla kirjoittaen hänen nimissään. Kirjeissä on säännöt piispojen ja diakonien valitsemiseksi. Säännöt noudattavat kulttuurista käsitystä kunniasta ja häpeästä; niiden tulisi valita vain hyviä miehiä, joita arvostettiin yhteisöissään heidän maltillisen ja esimerkillisen käytöksensä vuoksi.
nämä kirjeet kuvaavat kuitenkin myös yhteisöjen ongelmia. Kristityt kannustivat leskiä olemaan avioitumatta uudelleen, ja monet Pakananaiset liittyivät nopeasti mukaan. He asuivat yleensä piispantalossa, joka mitä todennäköisimmin valittiin hänen suureen huvilaansa. 1 Timoteus kertoo heidän läsnäolonsa skandaalin, kun he istuivat ympäriinsä leikkien meikillään ja juoruillen jatkuvasti. Lesket voisivat nyt liittyä vain, jos he olisivat 60-vuotiaita (mikä rajoittaisi tätä väestöä) ja joilla ei olisi lapsia tai perheenjäseniä hoitamassa heitä. 1 Timoteus sisältää myös kohdan, jossa Paavalin väitetään sanoneen: ”minä kiellän naisia opettamasta.”Heidän pelastuksensa saavutettaisiin vain lasten lisääntymisen kautta – mikä on naisten perinteinen tehtävä.
kristilliset mukautukset yhteiskuntaan, sukupuoliroolit & seksuaalisuus
100-luvun puolivälissä kristinuskon johtajat tulivat yksinomaan Pakanataustoista, vaikka he säilyttivät juutalaisten kirjoitukset. He olivat yläluokkaisia ja saivat opetusta filosofian kouluissa. Heidän opetuksissaan yhdistyivät sekä juutalaiset kirjoitukset että Rooman valtakunnan valtakulttuuri. Myöhemmin heitä pidettiin’ Kirkkoisinä ’ heidän panoksestaan kristilliseen oppiin.
kirkkoisät tiesivät, että jos kristinuskon pakettia aikoo yrittää myydä, valtakulttuuria ei pidä ottaa rintamahyökkäyksessä. Sen sijaan omaksut hallitsevat ajatukset ja yrität tehdä omasi yhteensopiviksi olemassa olevien perinteiden kanssa. Suurimmaksi osaksi kristityt johtajat pitivät kiinni perinteisistä opetuksista yhteiskuntaluokista ja perheestä. Yhteiskuntaluokat säilyivät koskemattomina siellä, missä juutalaisten hyväntekeväisyyskäytäntö yhdistettiin aristokraattien hyvyyksiin. Kristityt kuitenkin poistivat ajatuksen etnisistä kulteista luomalla siirrettävän uskonnon. Esi-isien tavat (joihin kuuluivat maantiede ja kieli) eivät enää olleet identiteettitekijöitä. Varhaisimmat kristityt kehittivät myös initiaatiorituaalin, kasteen, joka on ehkä lainattu mysteerikulteista. Perheen merkitys vahvistui avioliittorituaalin (pyhäksi tekeminen – sakramentti) kautta, ja pari sidottiin loppuiäksi.
300-ja 400-luvuilla kristityt aloittivat pyhiinvaellusmatkat aikaisempien marttyyrien haudoille. Tästä he lainasivat käsitteen ” mesenaatti / asiakas.”Uskoen, että nämä marttyyrit olivat taivaassa, voit rukoilla heitä välittämään puolestasi. Näin ollen katolisen perinteen suojeluspyhimyksiä.
sen epäjumalanpalveluskiellon lisäksi kristityt saarnasivat innovatiivisia asenteita ruumista ja sukupuoliyhteyttä kohtaan. Filosofiset koulukunnat opettivat asketismin käsitettä (kreikaksi ’kuri’) ja filosofit opettivat mielen (sielun) kuria aineen (fyysisen ruumiin) suhteen, jossa intohimojen (ruumiin fyysisten halujen) ei pitäisi koskaan hallita ruumista. Seksuaalisten halujen suhteen filosofit pitivät tätä äärimmäisenä hetkenä kontrollin menettämisestä.
tällä taustalla kirkkoisät keskittyivät kehon vietteihin, erityisesti seksuaaliseen tarpeeseen suhteessa sekä yksityiseen että julkiseen käyttäytymiseen. Kirkkoisät omaksuivat käsitteen selibaatti eli avioliittosopimuksen solmimatta jättäminen. Tämä ymmärrettiin uhraukseksi, koska he hylkäsivät normaalin elämän. Se antoi heille pyhyyden auran, joka asetti heidät massojen yläpuolelle. Heikompien jäsenten, jotka eivät pystyneet ylläpitämään tätä uhria, tuli noudattaa avioliiton ja lasten perinteitä (mikä auttaisi kasvattamaan kirkkoa).
sukupuoliyhteys oli nyt synti, vaikkakin välttämätön paha. Jumala itse loi sukupuolielimet ”hedelmällisiksi ja lisääntyviksi” (1.Moos. 1:28). Kirkkoisät kuitenkin väittivät, että sukupuolielimiä piti käyttää ainoastaan lisääntymiseen. Jos oli yhdynnässä jostain muusta syystä, silloin syyllistyi himon syntiin. Omaksuen nykyiset lääketieteelliset käsitykset naisista kirkkoisät sanelivat, että sukupuoliyhteydessä oli oltava nainen selällään. Tästä johtuu myöhempi termi ’lähetysasema’, jota kristityt lähetyssaarnaajat opettivat siirtomaakaudella kohtaamilleen alkuasukkaille. Kaikki muut asennot olivat himoja. Karut naiset ja vaihdevuodet läpikäyneet naiset eivät saaneet enää olla yhdynnässä.
käyttäen Paavalin opetusta kihlatuista pareista ja Leskistä kristityt johtajat kehittivät käsityksensä neitsyydestä kehdosta hautaan. Nuoret tytöt luovutettiin (omaisuutena) kirkolle kasvatettavaksi kunnioitettuina neitsyinä. Leskien piti pysyä leskinä; he käyttivät nyt elämänsä ja kaiken perityn varallisuutensa kirkolle omistautumiseen. Neitsyyden käsite rakennettiin uskoon, jonka mukaan naisten pelastus voitaisiin saavuttaa uhraamalla kirjaimellisesti sukupuolensa. Vaikka prostituutio ei ollut synti juutalaisessa Raamatussa, prostituoidut tuomittiin nyt syntisiksi. Tämä vaikutti myöhempään 1800-luvun CE: n lainsäädäntöön prostituutiosta rikoksena valtiota vastaan syfilisepidemioiden sarjan aikana Lontoossa ja New Yorkissa.
pahuuden personoitumisena tunnetun prosessin kautta kirkkoisät demonisoivat kaikki naiset Paholaisen asiamiehiksi. Koska Eeva oli heikompi, käärme, joka nyt ymmärrettiin Perkeleeksi, vietteli hänet syntiin. Eevan jälkeläisinä kaikkia naisia pidettiin mahdollisina miesten viettelijöinä. Näin ollen kirkoissa ei voisi olla enää naisjohtajia. Tertullianuksen mukaan Eeva ja kaikki naiset olivat ” paholaisen portti ”ja Eeva oli” ensimmäinen jumalallisen lain karkuri”, jonka takia” Jumalan Poikankin oli kuoltava ” (naisten vaatteissa I). Tämä oli raskas taakka kannettavaksi. Näkemys siitä, mitä Eedenin puutarhassa tapahtui, vaikutti Augustinuksen käsitykseen perisynnistä 5.vuosisadalla, ja Augustinus edisti edelleen ajatusta, että ruumis ja se, mitä me sillä teemme, on kaiken pahan lähde.