tuskin puolet kaikista aikuisista Yhdysvalloissa-ennätyksellisen alhainen-ovat tällä hetkellä naimisissa, ja mediaani-ikä ensimmäisessä avioliitossa ei ole koskaan ollut korkeampi morsiamet (26,5 vuotta) ja grooms (28,7), mukaan uusi Pew Research Center analyysi US Census data.
vuonna 1960 kaikista 18-vuotiaista ja sitä vanhemmista aikuisista 72% oli naimisissa, nykyään vain 51%. Jos nykyinen trendi jatkuu, tällä hetkellä naimisissa olevien aikuisten osuus putoaa alle puoleen muutamassa vuodessa. Muut aikuisten asumisjärjestelyt-kuten avoliitto, yhden hengen taloudet ja yksinhuoltajuus—ovat kaikki yleistyneet viime vuosikymmeninä.
Pew Research analysis toteaa myös, että uusien avioliittojen määrä väheni Yhdysvalloissa 5% vuosien 2009 ja 2010 välillä, jyrkkä yhden vuoden pudotus, joka voi tai ei liity happamaan talouteen.
Yhdysvallat ei suinkaan ole ainoa valtio, jossa avioliitto on menettänyt ”markkinaosuuttaan” viimeisen puolen vuosisadan ajan. Sama suuntaus on jatkunut useimmissa muissakin kehittyneissä jälkiteollisissa yhteiskunnissa, ja nämä pitkän aikavälin alamäet näyttävät olevan suurelta osin kytköksissä suhdanteisiin. Alamäki on jatkunut hyvinä taloudellisina aikoina ja huonoina aikoina.
Yhdysvalloissa laskua on tapahtunut kaikissa ikäryhmissä, mutta dramaattisinta se on nuorten aikuisten keskuudessa. Nykyään vain 20 prosenttia 18-29-vuotiaista aikuisista on naimisissa, kun vuonna 1960 vastaava luku oli 59 prosenttia. Viimeisen 50 vuoden aikana ensimmäisen avioliiton mediaani-ikä on noussut noin kuudella vuodella sekä miehillä että naisilla.
vielä ei tiedetä, luopuvatko nykyiset nuoret Aikuiset avioliitosta vai vain viivyttelevätkö sitä. Jopa aikana, jolloin hädin tuskin puolet aikuisväestöstä on naimisissa, paljon suurempi osuus— 72 prosenttia—on ollut naimisissa ainakin kerran. Tämä ”koskaan naimisissa” – osuus on kuitenkin laskenut 85 prosentista vuonna 1960.
julkisuudessa suhtautuminen avioliittoinstituutioon on vaihtelevaa. Lähes neljä kymmenestä amerikkalaisesta sanoo avioliitto on tulossa vanhentunut, mukaan Pew Research tutkimuksen 2010.1 silti sama tutkimus totesi, että useimmat ihmiset, jotka eivät ole koskaan naimisissa (61%) haluaisi tehdä niin jonain päivänä.
tämän analyysin ulkopuolelle jää selittää, miksi avioliitto on vähentynyt, mutta huomaa, että se on vähentynyt paljon vähemmän korkeakoulutetuilla aikuisilla kuin vähemmän koulutetuilla. Osa ensimmäisen avioliiton mediaani-iän noususta pitkällä aikavälillä voi selittyä sillä, että korkeakoulussa opiskelevien nuorten aikuisten, jotka ovat yleensä avioituneet myöhemmin elämässään, osuus kasvaa.; viime aikoina on saatu viitteitä siitä, että aikuisetkin, jotka eivät ole korkeakoulututkinnon suorittaneita, menevät myöhemmin naimisiin.2 Suuren Laman aiheuttamat seuraukset voivat olla osasyynä siihen, että vastanaineitten määrä on viime aikoina vähentynyt, vaikka yhteys avioliittolukujen ja taloudellisten vaikeuksien välillä ei ole täysin selvä.3
avioero pienentää tällä hetkellä naimisissa olevien aikuisten osuutta 50 vuoden takaiseen verrattuna. Avioeroluvut ovat kuitenkin tasaantuneet kahden viime vuosikymmenen aikana kiivettyään 1960-ja 1970-luvuilla, joten avioerolla on vähemmän merkitystä kuin ennen.4
on selvää, että samanlainen avioliiton viivästyminen ja väheneminen on havaittavissa muissakin kehittyneissä maissa, erityisesti Euroopassa, ja joissakin tapauksissa vähemmän kehittyneissä maissa. Tuoreen YK: n raportin mukaan,jossa analysoitiin avioliittosuuntauksia niiden vaikutusta hedelmällisyyteen, 5 naisen ikä ensimmäisessä avioliitossa nousi 1970-luvulta 2000-luvulle 75: ssä sen analyysiin sisältyvistä 77 maasta. Kasvu oli voimakkainta kehittyneissä maissa—ja erityisen huomattavaa näissä maissa, koska ensimmäisen avioliiton solmimisikä oli laskenut 1970-luvulle asti.
toisessa mittarissa, 45-49-vuotiaina avioituneiden naisten osuudessa, oli laskua kaikissa kehittyneissä maissa 1990-luvun ja 2000-luvun välisenä aikana. YK: n raportin mukaan tämä johtui ”osittain siitä, että avoliitot hyväksyttiin yhä enemmän aviollisten liittojen tilalle.”
terminologia
”tällä hetkellä naimisissa olevat” sisältävät naimisissa olevat 18-vuotiaat ja sitä vanhemmat aikuiset, joiden puoliso on läsnä tai poissa, mutta ei ole Asumuserossa.
”mediaani-ikä ensimmäisessä avioliitossa” on väestönlaskentaviraston approksimaatio, joka on johdettu epäsuorasti siviilisäätyä ja ikää koskevista taulukoista. http://www.census.gov/population/www/cps/cpsdef.html (avioliitto, ikä aluksi.)
”Newly married” tai ”newlywed” perustuu American Community Surveyn (ACS) kysymykseen, jossa vastaajilta kysyttiin, ovatko he menneet naimisiin viimeisen 12 kuukauden aikana. ACS: ää hallinnoidaan ympäri vuoden, joten avioliitot ovat voineet tapahtua tutkimusvuoden tai edellisen kalenterivuoden aikana. Esimerkiksi vuoden 2010 Ässissä vastaajat saattoivat olla vastavihittyjä jo tammikuussa 2009 tai vielä joulukuussa 2010.
”Uusi avioliittoluku” lasketaan käyttäen osoittajana niiden 18-vuotiaiden ja sitä vanhempien aikuisten määrää, jotka vastasivat kyllä American Community Surveyn kysymykseen, jossa kysyttiin, olivatko he avioituneet viimeisten 12 kuukauden aikana. Nimittäjä on niiden 18-vuotiaiden ja sitä vanhempien aikuisten määrä, jotka eivät ole koskaan menneet naimisiin, jotka ovat eronneet tai jääneet leskeksi tai jotka ovat menneet naimisiin viimeisen vuoden aikana.
rotu / etnisyys: viittaukset valkoisiin, mustiin ja aasialaisiin viittaavat näiden väestöryhmien ei-latinalaisamerikkalaisiin komponentteihin. Latinot voivat olla mitä tahansa rotua. Aasialaisiin kuuluu myös Tyynenmeren saarten asukkaita.
raportista
tämän raportin väestötiedot ovat peräisin kahdesta Census Bureaun tutkimuksesta ja kymmenvuotisista väestönlaskennoista vuosilta 1960-2000. Census Bureaun analyysi nykyisestä Väestötutkimusaineistosta on perustana ensimmäisen avioliiton mediaaniiän raportoinnille. American Community Surveys (ACS) of 2008, 2009 ja 2010 käytetään analysoida siviilisääty aikuisten noina vuosina ja analysoida suuntauksia uusien avioliittojen. Vuosien 1960-2000 kymmenvuotislaskennoissa analysoidaan aikuisten siviilisäätyä noina vuosina.
kaikki tiedot American Community Surveys-ja decennial censuses-tilastoista ovat peräisin Pew Research Centerin tekemistä taulukoista, joissa käytetään Microdata-tiedostoja, jotka on saatu integroidusta Public-Use Microdata Series (IPUMS) – tietokannasta6. Minneapolis: Minnesotan yliopisto, 2010.] (http://www.ipums.org/). Vuosien 1980, 1990 ja 2000 väestönlaskennat ovat 5% otoksia Yhdysvaltain väestöstä. Kaikki muut tiedostot ovat 1% näytteitä Yhdysvaltain väestöstä.
raportin kirjoittivat vanhempi kirjailija D ’ Vera Cohn ja tutkija Wendy Wang, joka myös laati kaavioita. Sitä tutki Wang; Jeffrey S. Passel, vanhempi väestötieteilijä; ja Gretchen Livingston, vanhempi tutkija. Raportin ja kaaviot on tarkistanut tutkimusassistentti Eileen Patten ja kopioinut viestintäkoordinaattori Molly Rohal. Paul Taylor, Pew Research Centerin varatoimitusjohtaja ja Social & Demographic Trends Projectin johtaja, sekä Kim Parker, Social & Demographic Trends Projectin apulaisjohtaja, antoivat toimituksellisia ohjeita.
Uusavioituneet suuntaukset
vastavihittyjen aikuisten7 määrän lasku 4,4 miljoonasta vuonna 2009 4: ään.2 miljoonaa vuonna 2010-jaettiin kaikkien ikäryhmien kesken, mutta oli erityisen terävä nuorimmille aikuisille. 18-24-vuotiaiden aikuisten keskuudessa äskettäin avioituneiden määrä laski 13% vuosien 2009 ja 2010 välillä, American Community Survey-arvioiden mukaan (katso tarkemmat liitetaulukot).
vastavihittyjen miesten ja naisten määrän väheneminen ei selitä mahdollisia muutoksia väestön koossa tai koostumuksessa, mutta vaikka nämä tekijät otetaan huomioon, suuntaus ei muutu. Tätä analyysiä varten vastanaineiden määrä jaettiin naimattomien ja vastanaineiden lukumäärällä, jotta voitiin laskea uusavioliittojen määrä.
vuonna 2009 vastanaineita oli 40,1 tuhatta naimatonta ja vasta avioitunutta 18-vuotiasta ja sitä vanhempaa aikuista kohti. Vuonna 2010 se laski 37,4: ään eli 2,7 pisteeseen. Määrä laski myös vuodesta 2008 vuoteen 2009, joskin vähemmän jyrkästi; vuonna 2008 oli ollut 41,4 vastanainutta tuhatta naimatonta ja vasta avioitunutta aikuista kohti.8
vastanaineitten määrän ja määrän kehitys vaihteli jonkin verran eri ikäryhmien välillä. Nuorimpien aikuisten määrä väheni eniten vuodesta 2009 vuoteen 2010, mutta myös 25-34-vuotiaiden sekä 45-vuotiaiden ja sitä vanhempien määrä laski. Määrä nousi ja määrä pysyi vakaana 35-44-vuotiailla aikuisilla.
suurista rodullisista ja etnisistä ryhmistä uusien avioliittojen määrä—eli vastanaineiden määrä tuhatta naimatonta ja vastanainutta aikuista kohti-laski kaikissa ryhmissä. Vaikka Uusi avioliittoluku oli korkein aasialaisilla, pudotus oli jyrkintä tällä ryhmällä. Koulutustason mukaan lasku ei ollut yhtä jyrkkää korkeakoulutetuilla kuin vähemmän koulutetuilla amerikkalaisilla.
American Community Surveyn osoittama uusien avioliittojen väheneminen on yleensä linjassa Yhdysvaltain Terveystilastokeskuksen (National Center For Health Statistics) suuntausten kanssa, joka kerää tietoja osavaltioista myönnetyistä avioliittoluvista.9
osuus naimisissa
18-vuotiaiden ja sitä vanhempien amerikkalaisten osuus, joka on tällä hetkellä naimisissa, on pienentynyt vuosikymmenten ajan, saavuttaen ennätyksellisen alhaisen 51% vuonna 2010 kymmenvuotisen väestönlaskennan ja American Community Survey-aineiston analyysien perusteella. Vuonna 1960 aikuisista 72% oli tällä hetkellä naimisissa ja 15% ei koskaan ollut naimisissa. Tällä hetkellä naimisissa olleiden aikuisten osuus laski 51 prosenttiin, ja koskaan naimisissa olleiden osuus nousi 28 prosenttiin vuonna 2010. Eronneiden tai Asumuserossa olleiden osuus, 14% vuonna 2010, on suurempi kuin vuonna 1960, mutta kasvanut vain vähän kahden viime vuosikymmenen aikana. Leskien osuus aikuisista oli vuonna 2010 loput 6 prosenttia.
ikäryhmittäin tällä hetkellä naimisissa olevien aikuisten osuuden lasku on dramaattisinta nuorten kohdalla. Vain 9% 18-24-vuotiaista aikuisista oli naimisissa vuonna 2010, kun vuonna 1960 heitä oli 45%. 25-34-vuotiaista aikuisista alle puolet (44%) oli naimisissa vuonna 2010, kun vastaava luku vuonna 1960 oli 82%. Vaikka useimmat yli 30-vuotiaat amerikkalaiset ovat naimisissa, heidän osuutensa ovat laskeneet huomattavasti vuodesta 1960.
nykyisin avioituvien osuudet rodullisesti ja etnisesti eroavat toisistaan huomattavasti. Yli puolet (55%) valkoisista on naimisissa, mikä on vähemmän kuin 74% vuonna 1960. Latinoista 48% on naimisissa, kun vuonna 1960 heitä oli 72%. Mustista vain 31 prosenttia on naimisissa, kun vuonna 1960 heitä oli 61 prosenttia. Joitakin eroja ryhmien välillä voidaan selittää latinoiden ja mustien nuoremmalla ikärakenteella valkoisiin verrattuna.
Aikuiset eroavat huomattavasti myös siinä, miten todennäköisesti he menevät naimisiin koulutustason perusteella. Lähes kaksi kolmasosaa korkeakoulututkinnon suorittaneista aikuisista (64%) on naimisissa; hieman alle puolet korkeakoulututkinnon suorittaneista (48%) tai korkeakoulututkinnon suorittaneista (47%) on naimisissa. Vuonna 1960 koulutetuimmat ja vähiten koulutetut aikuiset menivät suunnilleen yhtä todennäköisesti naimisiin.
ensimmäisen avioliiton Ikä
amerikkalaisten avioitumisikä on noussut jo vuosikymmeniä. 1960-luvulla useimmat miehet ja naiset menivät naimisiin alle 20-vuotiaina. Vuonna 2011 ensimmäisen avioliiton mediaani-ikä on 20-luvun lopulla ja on korkein ainakin 1890: n jälkeen, ensimmäinen vuosi, jolle Census Bureau on julkaissut tilastoja; muut tutkimukset osoittavat mediaani-iän huipussaan noin 1900.10 viime vuosikymmeninä, miesten mediaani-ikä on ollut noin kaksi vuotta korkeampi kuin naisten.
selvästi ensimmäisen avioliiton iän nousu on tärkeä tekijä selitettäessä koskaan avioituneiden amerikkalaisten pienenevää osuutta, johon kuuluvat myös ne, joiden avioliitot ovat päättyneet. 20-24-vuotiaista 60% oli koskaan ollut naimisissa vuonna 1960, jolloin ensimmäisen avioliiton mediaani-ikä oli miehillä 22,8 ja naisilla 20,3 vuotta. Vuonna 2010 vain 14% tästä ikäryhmästä oli koskaan ollut naimisissa, ja ensimmäisen avioliiton mediaani – ikä oli noussut 20-luvun loppupuolelle. 25-29-vuotiaistakin, joista 84% oli koskaan ollut naimisissa vuonna 1960, vain 42% oli vuonna 2010.
rodun ja etnisen ryhmän mukaan vuonna 1960 naimisiin menneiden osuus oli sama valkoisilla, mustilla ja latinoilla, mutta avioliiton väheneminen on ollut erityisen ankaraa afroamerikkalaisilla. Vuonna 2010 vain 55% mustista aikuisista oli koskaan mennyt naimisiin, kun latinoista 64% ja valkoisista 76% oli naimisissa. Osa erosta selittyy valkoisen väestön vanhemmalla ikärakenteella.
koulutustason mukaan todennäköisyys avioitua on laskenut kaikissa ryhmissä, mutta jyrkimmin vähiten koulutetuilla. Aikuisista, joilla ei ole lukion päättötodistusta, 69% oli koskaan ollut naimisissa vuonna 2010, kun vastaava luku vuonna 1960 oli 88%. Korkeakoulututkinnon suorittaneista aikuisista 78% oli koskaan ollut naimisissa vuonna 2010, kun vastaava luku vuonna 1960 oli 82%.
yleisön asenteet
yleinen mielipide avioliitosta toistaa avioliiton vähenevää yleisyyttä. Vuonna 2010 Pew Research Centerin kyselyssä noin neljä kymmenestä amerikkalaisesta (39%) sanoi olevansa samaa mieltä siitä, että avioliitto instituutiona alkaa olla vanhentunut. 70-luvulla vain 28 prosenttia oli samaa mieltä.11
nuoremmat sukupolvet ovat 50-vuotiaita ja vanhempia todennäköisemmin sitä mieltä, että avioliitto on vanhentumassa. Noin 44 prosenttia mustista sanoo avioliiton olevan vanhentumassa, kun taas valkoisista 36 prosenttia. Korkeakoulututkinnon suorittaneet aikuiset (27%) ovat paljon epätodennäköisempiä kuin ne, joilla on korkeakoulututkinto tai vähemmän (45%), että avioliitto on vanhentumassa.
vastaajien siviilisäädyn perusteella tarkasteltuna nämä erot kärjistyvät. Vain 31 prosenttia naimisissa olevista aikuisista on sitä mieltä, että avioliitto on vanhentumassa, kun taas naimattomista aikuisista 46 prosenttia, naimattomista yksinhuoltajista 58 prosenttia ja avoliitossa elävistä (naimattomista) vanhemmista 62 prosenttia on sitä mieltä.
asenteet avioliittoinstituutiota kohtaan eivät kuitenkaan aina vastaa henkilökohtaisia toiveita avioitumisesta. Kun heiltä kysyttiin, haluavatko he mennä naimisiin, 47 prosenttia naimattomista aikuisista, jotka ovat samaa mieltä siitä, että avioliitto on käymässä vanhentuneeksi, sanoo haluavansa mennä naimisiin.
niistä naimattomista aikuisista, jotka ovat eri mieltä siitä, että avioliitto on vanhentumassa, käytännössä sama osuus (45%) sanoo haluavansa naimisiin. Nämä kaksi ryhmää ovat samanlaisia osuuksiltaan ”don’ t want to get married” (26% vs. 24%) tai ”not sure” (26% vs. 31%).
aiemmalla avioliittokokemuksella on suuri merkitys siihen, haluavatko ihmiset naimisiin (uudelleen) vai eivät. Suurin osa aikuisista, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa, sanoo haluavansa naimisiin (61%), kun taas vain 26% aikuisista, jotka ovat koskaan olleet naimisissa mutta ovat tällä hetkellä naimattomia.