psykologia ja oikeustiede

psykologia ja oikeustiede on erittäin laaja aihealue, joka sisältää monia perus-ja soveltavan tutkimuksen alueita; soveltavat aiheet mielenterveydessä, muistissa ja juryn käyttäytymisessä; sekä lakien ja oikeusprosessien arviointi. Näiden alojen aiheiden moninaisuuden vuoksi kaikkia alan toimijoita tyydyttäviä ratkaisevia määritelmiä on edelleen vaikea löytää. Tämän monimuotoisuuden sisällyttämiseksi Ogloff and Finkelman (1999) määritteli alan ”tieteelliseksi tutkimukseksi siitä, miten laki vaikuttaa ihmisiin ja miten ihmiset vaikuttavat lakiin” (S. 3).

tässä osiossa on lyhyt esitys alasta, sisältäen katsauksen ihmisen vuorovaikutuksesta lain kanssa, psykologian ja lain välisistä jännitteistä sekä lyhyt historia alasta. Tässä jaksossa esitetään myös kuvaus psykologien perustehtävistä oikeusjärjestelmässä, uravaihtoehdoista ja katsauksista joihinkin merkittäviin psykologian ja oikeustieteen tutkimusalueisiin. Jakso päättyy keskusteluun psykologian ja oikeustieteen nykyisistä ja tulevista lisäalueista.

ihmisen vuorovaikutus lain kanssa

yleisten psykologisten lähestymistapojen mukaisesti psykologiaa ja lakia tutkivat psykologit korostavat oikeusjärjestelmään kuuluvien yksilöiden käyttäytymistä, kognitiota, tunteita ja kokemuksia. Tietenkin kaikki Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän ulottuvilla olevat yksilöt ovat jossain määrin mukana. Osallistuminen on ilmeistä poliiseille, asianajajille, tuomareille, vastaajille, vanginvartijoille, oikeudenkäynnin konsulteille ja muille, jotka työskentelevät oikeusjärjestelmässä tai joita oikeusjärjestelmä arvioi. Jotkin suhteet oikeusjärjestelmän sisällä ovat vähemmän ilmeisiä. Lue lisää ihmisten vuorovaikutuksesta lain kanssa.

psykologian ja lain väliset jännitteet

psykologian tiede on monin tavoin jännittyneessä tilassa oikeusjärjestelmän kanssa (Ogloff & Finkelman, 1999). Pohjimmiltaan Tutkimuksen tavoitteet ja prosessit tieteessä eroavat huomattavasti tutkimuksen tavoitteista laissa. Ensinnäkin tiede on induktiivista. Tutkijat tarkastelevat monien kenttätutkimusten, korrelaatiotutkimusten ja kokeiden tietoja ja tekevät alustavia, todennäköisyysperusteisia johtopäätöksiä. Laki haluaa vastauksen, joka on ainakin rikosoikeudessa vailla järkevää epäilystä. Lue lisää psykologian ja lain välisistä jännitteistä.

psykologien tehtävät oikeusjärjestelmässä

oikeusjärjestelmässä psykologeilla on useita yleisiä tehtäviä, ja oikeusopin psykologiassa on monia erityisiä uria (Bottoms, et al., 1004). Yleisemmin psykologiset tutkijat voivat vaikuttaa lakiin monin eri tavoin. Perustutkijat, tutkijat, jotka etsivät yleistä tai perustietoa sen itsensä vuoksi, ja soveltavat tutkijat, tutkijat, jotka tutkivat käytännön ongelmia, voivat vaikuttaa merkittävästi oikeusjärjestelmään. Vaikka nämä perus-ja soveltavat lähestymistavat vaikuttavat erilaisilta, ne ovat olemassa saman jatkumon kahtena päätepisteenä. Perustutkijat valistavat oikeusjärjestelmää lisäämällä saatavilla olevaa tietoa muun muassa muistista, ihmisen kognitiosta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Vaikka tutkimus eri retentiovälien vaikutuksista sanalistojen takaisinkutsuun ei näytä käsittelevän psykologian ja lain kysymyksiä, tällainen tutkimus edistää muistiin liittyvää yleistä tietoaineistoa. Lue lisää psykologien rooleista oikeusjärjestelmässä.

psykologian ja lain Vuorovaikutushistoria

kysymykset psykologian ja lain mahdollisesta vuorovaikutuksesta olivat olemassa jo kauan ennen Yhdysvaltojen perustamista tai erillisen Yhdistyneen osavaltion oikeusjärjestelmän perustamista. Esimerkiksi Francis Bacon (1857) esitti huolensa siitä, että joidenkin oikeusjärjestelmän toimijoiden epäsopivat psykologiset motiivit voisivat vaarantaa järjestelmän. Hän ehdotti, että lain tulisi ottaa huomioon ihmisen luonnolliset taipumukset, kun hän sanoi ”kosto on eräänlainen villi oikeus, joka Mitä enemmän ihmisen luonto juoksee, sitä enemmän lain pitäisi kitkeä se pois” (S. 46). Vuosisadat kuluivat Baconin lausunnon ja psykologien virallisen osallistumisen välillä. Lue lisää psykologian ja lain vuorovaikutusten historiasta.

psykologian ja oikeustieteen merkittävät tutkimusalueet

käytännön ongelmat ohjaavat monia psykologian ja oikeustieteen tutkimusaloja. Koska oikeustieteilijät ovat käyttäneet sekä samanaikaisia että peräkkäisiä linjoja pyytäessään todistajia tunnistamaan epäillyt, tutkijat ovat arvioineet kunkin lähestymistavan tehokkuutta ja siihen liittyviä riskejä (Steblay, Dysart, Fulero, & Lindsay, 2001). Tästä johdonmukaisesta käytännön painotuksesta huolimatta psykologian ja oikeustieteen tutkijat harjoittavat myös teoriatestausta. Esimerkiksi Pennington and Hastie (1988) esitti hypoteesin, jonka mukaan valamiehet suosivat kertomuksia kyseisistä tapahtumista oikeudenkäynnissä sopiakseen johdonmukaiseen tarinaan, ja he testasivat valamiesten vastauksia oikeudenkäyntimateriaaleihin, jotka seurasivat rikoksen kronologista (eli tarinaa) järjestystä ja oikeudenkäyntimateriaalia, jotka oli järjestetty kutsuttujen todistajien järjestykseen. Valamiehet ratkaisivat todennäköisemmin tuomiot sen puolen (eli syyttäjän tai puolustuksen) hyväksi, joka esitti aineistot aikajärjestyksessä (Pennington & Hastie, 1988). Tutkijat voivat hyödyntää teoriaa myös muilta psykologian aloilta. Esimerkiksi silminnäkijätutkijat lainaavat yleisestä muistitutkimuksesta tapoja, joilla pidätyskuvien kirjojen katselu voi takautuvasti häiritä tekijän kasvojen alkuperäistä muistia (Wells et al., 2006).

Silminnäkijätodistukset

monissa aiheissa silminnäkijätodistukset ovat edelleen elinvoimainen tutkimusalue. American Psychology-Law Society listaa aiheesta yli 1 400 viittausta vuosilta 1883 ja 2006. Silminnäkijöiden todistustutkimus vakiinnutti juuret psykologian tutkimusalueena yli 100 vuotta sitten Saksassa. Lue lisää silminnäkijähavainnoista.

tukahdutettu muisti

tukahduttaminen on psykologinen konstruktio, jonka juuret ovat Freudilaisessa Egon puolustuksessa, ja sorto on ollut olemassa mielenterveyshäiriöiden diagnostisessa ja tilastollisessa käsikirjassa (DSM) aiempien versioiden kautta ja nykyiseen DSM-IV-TR: ään dissosiatiivisen amnesian diagnostisissa kriteereissä. Sorto nousi 1980-ja 1990-luvuilla näkyvään asemaan psykologiassa ja laissa tukahdutettuja muistoja koskevilla kysymyksillä. Lue lisää tukahdutetusta muistista.

Pretrial Publicity

Questions regarding pretrial publication center on the tension between two guaranteed rights in the United States. Perustuslain ensimmäinen lisäys sallii lehdistönvapauden, ja kuudes lisäys antaa jokaiselle vastaajalle oikeuden nopeaan oikeudenkäyntiin puolueettoman valamiehistön edessä. Kun lehdistö julkistaa yksityiskohtia käynnissä olevasta tutkinnasta (esim.syytetyn aiemmat tuomiot, tietyt todisteet tai tunnustus), media altistaa mahdolliset valamiehet näille yksityiskohdille. Lue lisää oikeudenkäyntiä edeltävästä julkisuudesta.

kuulustelu ja tunnustus

Kuulusteluhuoneet ovat edelleen Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän salaisimpia paikkoja. Poliisi ryhtyy kuulusteluihin selvittääkseen totuuden rikoksesta. Poliisi ja koko yhteiskunta haluavat, että syylliset tunnustavat ja syyttömät tekevät vastarintaa. Panokset ovat erityisen suuret, koska tunnustus on jopa voimakkaampi kuin silminnäkijöiden todistus rikosoikeudenkäynnissä (Kassin & Gudjonsson, 2004). Tunnustus lisää syyllisyyden todennäköisyyttä silloinkin, kun tunnustukseen pakotetaan uhkailemalla tai lupaamalla ja silloinkin, kun tuomarit kehottavat (eli ohjeistavat) valamiehiä jättämään tunnustuksen huomiotta (Kassin & Gudjonsson, 2004). Lue lisää kuulustelusta ja Ripittäytymisestä.

valamiehistön päätöksenteko

valamiehistö on ollut yksi Yhdysvaltain lain mystisimmistä voimista. Kriitikot ovat esittäneet laajoja väitteitä, joiden mukaan valamiehistöt ovat arvaamattomia, edustamattomia Yhdysvaltain väestöstä, puolueellisia ja vastuuttomia. Valamiehistön päätöksentekoa koskeva tutkimus on valottanut monia rikos-ja siviilioikeusjärjestelmän ilmiöitä, mutta monia kysymyksiä on vielä jäljellä. Lue lisää tuomariston päätöksenteosta.

Future Directions in Psychology and Law

the field of psychology and the law continue to grow in depth and in wide. Psykologit etsivät uusia tapoja kehittää tässä kuvattuja aiheita. Esimerkiksi, kun heidän ymmärryksensä valamiehistöjen kasvaa, psykologit jatkavat tutkia monimutkaisempia kysymyksiä valamiehistön päätöksenteossa, kuten rakenne monimutkaisia oikeudenkäyntejä, muita lähteitä ekstralegal vaikutus valamiesten ymmärrystä, ja tapoja, joilla ehdotetut lakiuudistukset voivat vaikuttaa valamiesten käyttäytymiseen. Myös uusia alueita syntyy edelleen. Psykologit astuvat elämän loppuvaiheessa syvemmälle lakikysymyksiin. Miten ihmiset valitsevat jonkun tekemään lakipäätöksensä, jos heillä on sairauspoissaolo? Miten lääkärien, psykologien ja asianajajien tulisi arvioida iäkkään aikuisen tai henkilön, jolla on lääketieteellisesti aiheutettu kognitiivinen vamma, tekemien päätösten rehellisyyttä? Sosiaalinen konteksti ajaa myös tutkimusalueita. Rikollisen profiloinnin näkyvyys tiedotusvälineissä voi edelleen herättää kiinnostusta ja lisätä tutkimuksen huomiota tutkimuksessa, käytännössä ja koulutuksessa. Tässä jaksossa kuvatut alueet valottavat vain osan tarinasta, eikä kentän nopea kasvu ole osoittanut hidastumisen merkkejä.

Yhteenveto

tämä osio tarjosi tiiviin katsauksen psykologian ja oikeustieteen alaan. Oikeusjärjestelmän vaikutukset ulottuvat niin kansalaisiin kuin ei-kansalaisiinkin, ja lain valta kieltää käyttäytyminen viittaa siihen, että se tulee olemaan psykologian keskeinen tutkimusaihe epämääräiseen tulevaisuuteen. Vaikka psykologisen tieteen menetelmät ja tavoitteet eroavat lain menetelmistä monella tärkeällä tavalla, tutkijoilla ja lainsäätäjillä on samanlaiset tavoitteet. Yleisesti ottaen he haluavat tarkemman ja tehokkaamman oikeusjärjestelmän, joka sopii paremmin siihen, mitä psykologit ovat oppineet ihmisten käyttäytymisestä. Alan opiskelijoilla on laaja valikoima ammatteja, joista valita. Alan dynaaminen historia todistaa nopean muutoksen mahdollisuudesta ja tuottavien yksilöiden, kuten Loftuksen, Kassinin, Greenen ja bornsteinin, merkittävästä vaikutuksesta vain muutamia mainitaksemme. Aihealueet lyhyesti kuvattu aiemmin valaista joitakin mahdollisia alueita, mutta ala laajenee nopeasti, ja uusia ideoita ja innovatiivista tutkimusta nykypäivän opiskelijat muokkaavat tulevaisuuden kurinalaisuutta.

Lue lisää Oikeuspsykologiasta:

• Oikeuspsykologia
• mitä on Oikeuspsykologia?
• oikeuspsykologian historia
• kliininen Oikeuspsykologia
• oikeuspsykologian etiikka
• oikeuspsykologian koulutus
• oikeuspsykologian tutkimusaiheet

1. American Society of Trial Consultants. (2007). Viitattu 24.6.2015. (englanniksi) http://www.astcweb.org/
2. Bacon, F. (1857). Essee IV: kosto. Richard Whately (Toim.), Baconin esseet: with annotations. Lontoo: John W. Parker ja poika.
3. Bass, E., & Davis, L. (1988). The courage to heal: a guide for women survivors of child sexual abuse. New York: Harper & Row.
4. Bornstein, B. H. (1999). Ekologinen pätevyys jury simulaatiot: onko tuomaristo vielä pois? Law and Human Behavior, 23, 75-91.
5. Bornstein, B., Whisenhunt, B., Nemeth, R., & Dunaway, D. (2002). Oikeudenkäyntiä edeltävä julkisuus ja siviilijutut: kaksisuuntainen katu? Law and Human Behavior, 26, 3-17.
6. Bottoms, B., Costanzo, M., Greene, E., Redlich, A., Woolard, J., & Zapf, (2004). Careers in psychology and the law: a guide for prospective students. Retrieved June 24, 2015, from http://www.apadivisions.org/division-41/education/students/career-guide.pdf
7. Brigham, J. C., & Grisso, J. T. (2003). Oikeuspsykologiaa. Teoksessa I. B. Weiner (Sarja Ed.) & D. K. Freedheim (Vol. Toim.), Handbook of psychology: Vol. 1. Psykologian historia (s. 391-411). Wiley.
8. Chin, A., & Peterson, M. (1985). Syvät taskut, tyhjät taskut: kuka voittaa Cook Countyssa? Santa Monica, CA: Rand Corporation.
9. Devine, D., Clayton, L., Dunford, B., Seying, R., & Pryce, J. (2001). Juryn päätöksenteko: 45 vuotta empiiristä tutkimusta delibering groupsista. Psychology, Public Policy, and the Law, 7, 622-727.
10. Fulero, S. M., & Penrod, S. D. (1990). Asianajaja valamiehistön valinta kansanperinne: mitä he ajattelevat ja miten psykologit voivat auttaa? Oikeuslääketieteelliset Raportit, 3, 233-259.
11. Greene, E., & Bornstein, B. (2003). Vahingonkorvausten määrittäminen: valamiehistön palkintojen psykologia. Washington, DC: American Psychological Association.
12. Greene, E., & Wade, R. (1988). Private talk and public print: General prevential publicity and valamiehistö decision making. Applied Cognitive Psychology, 2, 123-135.
13. Innocence Project. (2007). Innocence Project. Viitattu 24. kesäkuuta 2007, levyltä http://www.innocenceproject.org/
14. Kassin, S. M. (1997). Tunnustustodisteiden psykologiaa. Amerikkalainen Psykologi, 52, 221-233.
15. Kassin, S. M., & Fong, C. T. (1999). Olen syytön! Koulutuksen vaikutukset totuuden ja petoksen tuomioihin kuulusteluhuoneessa. Law and Human Behavior, 23, 499-516.
16. Kassin, S. M., & Gudjonsson, G. H. (2004). The psychology of confessions: a review of the literature and issues. Psychological Science in the Public Interest, 5, 33-67.
17. Konecni, V. J., & Ebbesen, E. B. (1979). Oikeuspsykologian tutkimuksen ulkoinen pätevyys. Laki ja ihmisen käyttäytyminen, 3, 39-70.
18. Kramer, G. P., Kerr, N. L., & Carroll, J. S. (1990). Julkisuutta ennen oikeudenkäyntiä, oikeussuojakeinoja ja valamiehistön ennakkoluuloja. Law and Human Behavior, 14, 409-138.
19. Lieberman, J., & Sales, B. (2000). Valamiehistön ohjeet: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Psychology, Public Policy, and the Law, 6, 587-590.
20. Loftus, E. F. (1993). Tukahdutettujen muistojen todellisuus. Amerikkalainen Psykologi, 48, 518-537.
21. Loftus, E. F. (1996). Silminnäkijän todistus (Ilm.). Cambridge, MA: Harvard University Press. (Alkuperäinen teos julkaistu 1979)
22. Loftus, E. F., & Pickrell, J. E. (1995). Väärien muistojen muodostuminen. Psykiatriset Aikakirjat, 25, 720-725.
23. MacCoun, R. J. (1996). Yritysten vastaajien Differential treatment: an examination of the ”deep-pockets” hypothesis. Law and Society Review, 30, 121-161.
24. Mazzella, R., & Feingold, A. (1994). The effects of physical attractivity, race, socio-economic status, and gender of contenters and victims on judgies of mock valamiehet: a meta-analysis. Journal of Applied Social Psychology, 24, 1315-1344.
25. Munsterberg, H. (1908). Todistajanaitiossa: Esseitä psykologiasta ja rikollisuudesta. Clark Boardman.
26. Nicholson, R. A. (1999). Rikostekninen arviointi. Teoksessa R. Roesch, S. D. Hart, & J. R. P. Ogloff (Toim.), Psychology and the law: the state of the discipline (s. 121-173). New York: Kluwer Academic / Plenum Publishers.
27. Nietzel, M. T., McCarthy, D. M., & Kern, M. J. (1999). Juryt: empiirisen kirjallisuuden nykytila. Teoksessa R. Roesch, S. D. Hart, & J. R. P. Ogloff (Toim.), Psychology and law: the state of the discipline (s.23-52). New York: Kluwer Academic / Plenum Publishers.
28. Ogloff, J. P. R., & Finkelman, D. (1999). Psykologia ja laki: yleiskatsaus. Teoksessa R. Roesch, S. D. Hart, & J. R. P. Ogloff (Toim.), Psychology and the law: the state of the discipline (s. 1-20). New York: Kluwer Academic / Plenum Publishers.
29. Pennington, N., & Hastie, R. (1988). Selityspohjainen päätöksenteko: muistin rakenteen vaikutukset arvostelukykyyn. Journal of Experimental Psychology, Learning, Memory, and Cognition, 14, 521-533.
30. Pickren, W. E., & Fowler, R. D. (2003). Ammattijärjestöt. Teoksessa I. B. Weiner (Sarja Ed.) & D. K. Freedheim (Vol. Toim.), Handbook of psychology: Vol. 1. Psykologian historia (s. 535-554). Wiley.
31. Robbennolt, J. K. (2002). Rankaiseva vahinkopäätös: kansalaisten ja oikeudenkäynnin tuomareiden päätökset. Law and Human Behavior, 26, 315-341.
32. Sporer, S. L. (2006). Silminnäkijöiden todistustiede on tullut täysi-ikäiseksi. Psychological Science in the Public Interest, 7, I-ii.
33. Steblay, N., Besirevic, J., Fulero, S., & Jiminez-Lorente, B. (1999). The effects of pretrial publicity on jury verdicts: a meta-analytic review. Law and Human Behavior, 23, 219-235.
34. Steblay, N., Dysart, J., Fulero, S., & Lindsay, R. (2001). Eyewitness accuracy rates in sequential and simultaneous lineous presentation: a meta-analytic comparison. Law and Human Behavior, 25, 459-473.
35. Studebaker, C. A., & Penrod, S. D. (1997). Oikeudenkäyntiä edeltävä julkisuus: media, laki ja maalaisjärki. Psykologia, yleinen järjestys ja laki, 2-3, 428-460.
36. Studebaker, C., Robbenold, J., Penrod, S., Pathak-Sharma, M., Groscup, J., & Devenport, J. (2002). Studying pretrial publicity effects: New methods for improving ecological validity. Law and Human Behavior, 26, 19-42.
37. Wells, G. L., Memon, A., & Penrod, S. D. (2006). Silminnäkijähavainto: sen todistusarvon parantaminen. Psychological Science in the Public Interest, 7, 45-75.
38. Winick, B. J. (2003). Terapeuttista oikeuskäytäntöä ja ongelmanratkaisutuomioistuimia. Fordham Urban Law Journal, 30, 1055-1090.