vuonna 2017 tulee kuluneeksi 50 vuotta kodin mikroaaltouunista. Uunit myi ensin kotikäyttöön Amana corporation vuonna 1967, mutta todellisuudessa niitä oli käytetty kaupalliseen ruoanvalmistukseen 1950-luvulta lähtien.
vasta vuonna 1967 kuitenkin teknologian pienentäminen ja valmistuskustannusten alentaminen tekivät uuneista riittävän pieniä ja halpoja (edelleen jyrkkä US$495; US$3,575 vuonna 2017 dollaria) käytettäväksi amerikkalaisen keskiluokan keittiöissä. Yhdysvaltalaista kotia olisi vaikea löytää ilman mikroa. 
Raytheon Corporationin tytäryhtiö Amana itse asiassa kutsui ensimmäistä malliaan ”Radarangeksi” – tutkan ja kantaman supistumiseksi (kuten Hellassa). Miten mikroaaltouunit liittyvät tutkaan?
Radar on lyhenne sanoista ” radio detection and ranging.”Ennen toista maailmansotaa kehitetty tekniikka perustuu periaatteeseen, että radioaallot voivat kimpota suurten kappaleiden pinnoilta. Jos siis osoitat radioaaltosäteen tiettyyn suuntaan, osa radioaalloista kimpoaa takaisin luoksesi, jos ne kohtaavat esteen tiellään.
mittaamalla takaisin pomppivia radioaaltoja voidaan havaita kaukaisia kohteita tai pilvien tai sumun näkyviltä piilottamia kohteita. Tutka voi havaita lentokoneita ja laivoja, mutta jo varhain havaittiin myös rankkasateiden aiheuttaneen häiriöitä tutkahavaintoihin.
ei kestänyt kauaa, kun tällaisen häiriön olemassaoloa todella hyödynnettiin vesisateiden liikkeiden seuraamisessa maisemassa, ja nykyaikaisten tutkapohjaisten sääennusteiden aikakausi alkoi.
tutkatekniikan ytimessä on ”magnetroni”, laite, joka tuottaa radioaallot. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain armeija ei saanut tarpeeksi magnetroneja tyydyttämään tutkatarpeitaan. Niinpä Raytheonin insinööri Percy Spencer sai tehtäväkseen tehostaa magnetronituotantoa.
hän uudisti pian magnetronin niin, että sen osat voitiin lyödä ulos peltilevyistä – kuten sokerikeksit leikataan taikinasta – sen sijaan, että jokainen osa tarvitsisi erikseen työstää. Tämä mahdollisti magnetronien massatuotannon, mikä nosti sota-ajan tuotannon vain 17: stä 2 600: aan päivässä.
eräänä päivänä Spencerin työskennellessä elävän magnetronin kanssa hän huomasi taskussaan olevan suklaapatukan alkaneen sulaa. Koska hän epäili magnetronin radioaaltojen olevan syynä, hän päätti kokeilla kananmunakoetta.
hän otti raa ’ an munan ja osoitti sitä tutkasäteellä. Muna räjähti nopeasta kuumentamisesta. Toinen maissinjyvillä tehty koe osoitti, että radioaalloilla pystyttiin nopeasti valmistamaan popcornia. Tämä oli huomattavan onnekas löytö. Raytheon haki pian patenttia tutkatekniikan käytölle ruoanlaitossa, ja Radarange syntyi.
ajan kuluessa ja muut yritykset pääsivät liiketoiminnan, tavaramerkittyä Radarange väistyi yleisempää terminologiaa ja ihmiset alkoivat kutsua niitä ”mikroaaltouuni,” tai jopa vain ” mikroaaltouunit.”Miksi mikroaallot? Ruuanlaitossa käytettävillä radioaalloilla on nimittäin suhteellisen lyhyet aallonpituudet.
vaikka telekommunikaatiossa käytettävät radioaallot voivat olla yhtä pitkiä kuin jalkapallokenttä, uunit tukeutuvat radioaaltoihin, joiden aallonpituudet mitataan tuumina (tai senttimetreinä), joten niitä pidetään ”mikroina” (latinaksi pienet), mitä radioaaltoihin tulee.
mikroaallot pystyvät kuumentamaan ruokaa, mutta eivät sitä pitelevää paperilautasta, koska mikroaaltojen taajuus on asetettu sellaiseksi, että ne nimenomaan heiluttavat vesimolekyylejä saaden ne värähtelemään nopeasti. Juuri Tämä tärinä aiheuttaa lämmöntuotannon.
ei vettä, ei lämpöä. Mikroaallot eivät siis lämmitä esineitä, jotka eivät sisällä vettä, kuten paperilautasta tai keraamista astiaa. Kaikki lämmitys tapahtuu itse ruoassa, ei sen astiassa.
mikroaallot eivät ole koskaan korvanneet täysin perinteisiä uuneja nopeasta keittonopeudestaan huolimatta, eivätkä tule koskaan korvaamaankaan. Nopea kuumentaminen ei ole hyödyllistä tietynlaisessa ruoanlaitossa, kuten leivänpaistossa, jossa hiivan on lämmitettävä hitaasti saadakseen taikinan kohoamaan; ja mikrossa paistettu pihvi ei ole makupari paistetulle.
kuitenkin, koska nopeatempoinen amerikkalainen elämäntapa tulee yhä riippuvaisemmaksi prosessoiduista elintarvikkeista, lämmittäminen on joskus ainoa” ruoanlaitto”, jota aterian valmistaminen vaatii. Mikroaaltouunien yhtenäinen ja nopea lämmitys tekevät niistä ihanteellisia tähän tarkoitukseen.
mikrouuniin on vuosien varrella liittynyt monia myyttejä. Mutta totuus on, että ne eivät tuhoa ruoan ravinteita. Ja kuten selitän kirjassani ”Strange Glow: the Story of Radiation”, et saa syöpää siitä, että kokkaat mikroaaltouunissa tai syöt mikroaaltouunissa.
itse asiassa nykyaikaisten mikroaaltouunien vuotovaatimukset ovat niin tiukat, että suklaapatukkasi on turvassa sulamiselta, vaikka teippaisit sen uunin oven ulkopuolelle.
ruuan mikroutumisessa muoviastioihin kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä osa muovin kemikaaleista voi huuhtoutua ruokaan.
ja kyllä, mikroaaltouuniin ei kannata laittaa mitään metallia, koska teräväreunaiset metalliesineet voivat vuorovaikuttaa magnetronin mikroaaltojen kanssa tavalla, joka voi aiheuttaa sähköistä kipinöintiä ja siten vahingoittaa uunia tai aiheuttaa tulipalon.
mikroaaltouuni on ehdottomasti muuttanut useimpien meistä ruoanlaittotapaa. Juhlistakaamme siis kaikki kodin mikroaaltouunin 50-vuotispäivää ja sitä monen tunnin keittiön raadantaa, jolta se on meidät pelastanut.
mutta jos haluat merkitä päivämäärän vuosipäiväkakulla, parasta olla paistamatta sitä mikrossa – päädyt todennäköisesti vain hyvin kuumaan ja syömättömään kulholliseen makeaa mössöä.
Timothy J. Jorgensen, Terveysfysiikan ja säteilysuojelun jatko-ohjelman johtaja ja Säteilylääketieteen apulaisprofessori Georgetownin yliopistosta
tämä artikkeli on alun perin julkaistu The Conversationista. Lue alkuperäinen artikkeli.