toukokuussa 2012 tutkijat havaitsivat miekkavalasparven hyökkäävän harmaavalaan ja sen vasikan kimppuun Monterey Bayssa Kaliforniassa. Vasikka kuoli kamppailun jälkeen. Mitä seuraavaksi tapahtui, sitä on vaikea selittää.
kaksi ryhävalasta oli jo paikalla, kun miekkavalaat eli miekkavalaat hyökkäsivät harmaiden kimppuun. Mutta kun vasikka oli tapettu, paikalle saapui vielä noin 14 ryhävalasta-ilmeisesti estääkseen miekkavalaita syömästä vasikkaa.
”yksi tietty ryhävalas ilmestyi asettumaan vasikanraadon viereen, Pää osoitti sitä kohti, pysytteli ruumiin pituuden päässä, äänteli äänekkäästi ja katkaisi pyrstönsä joka kerta, kun miekkavalas tuli ruokkimaan”, kertoo Alisa Schulman-Janiger, Valastutkija Kalifornian Miekkavalashankkeesta.
kuuden ja puolen tunnin ajan ryhävalaat viiltelivät miekkavalaita räpylöillään ja pyrstöillään. Ja vaikka lähistöllä oli runsaita krilliparvia, jotka olivat ryhävalaiden lempiruokaa, jättiläiset eivät jättäneet vahtia.
ei ole selvää, miksi ryhävalaat ottaisivat riskin loukkaantumisesta ja tuhlaisivat niin paljon energiaa suojellakseen aivan toista lajia. On selvää, että kyseessä ei ollut yksittäinen tapaus. Viimeisen 62 vuoden aikana ryhävalaiden ja miekkavalaiden välillä on havaittu 115 yhteisvaikutusta, selviää heinäkuussa Marine Mammal Science-lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
”tätä ryhävalaiden käyttäytymistä esiintyy edelleen useilla alueilla eri puolilla maailmaa”, sanoo Schulman-Janiger, joka oli mukana tutkimuksessa.
”olen todistanut useita kohtaamisia, mutta en mitään niin dramaattista kuin”, hän sanoo. Se on toistaiseksi pisin tunnettu ryhävalaan ja miekkavalaan välinen vuorovaikutus.
mitä täällä tapahtuu?
loogisin biologinen selitys ryhävalaiden omankädenoikeudelliselle käytökselle on se, että valaat saavat jonkinlaista hyötyä miekkavalasjahdin häiritsemisestä.
esimerkiksi miekkavalaiden tiedetään hyökkäävän ryhävalaiden kimppuun, ja valaat ovat haavoittuvimmillaan nuorina. Täysikasvuisena yksi ainoa ryhävalas on kuitenkin niin suuri, että se voi haastaa kokonaisen miekkavalaskapselin.
ehkä ”pelastuskäyttäytyminen” on kehittynyt tavaksi auttaa lajia selviämään heikoimmasta elämänvaiheestaan, jossa ryhävalaat ryntäävät sisään luullessaan nuoren valaan olevan vaarassa.
on myös hyvin mahdollista, että hyökkäyksen kohteena oleva vasikka liittyy sen avuksi tuleviin valaisiin.
”koska ryhävalaiden vasoilla on taipumus palata emojensa ruokinta-ja lisääntymisalueille, tietyn alueen ryhävalaat ovat yleensä enemmän sukua viereisille ryhävalaille kuin koko populaatiolle”, sanoo tutkimusjohtaja Robert Pitman, NOAA: n meriekologi ja National Geographic Societyn apurahan saaja.
mutta tässä selityksessä on ryppy. Kaikista tutkijoiden tutkimista tapauksista viiden viime vuosikymmenen aikana miekkavalaat kohdistivat kohteensa ryhävalaisiin vain 11 prosenttia ajasta. Loput 89 prosenttia olivat miekkavalaita, jotka metsästivät hylkeitä, merileijonia, pyöriäisiä ja muita merinisäkkäitä.
on jopa yksi tapaus, jossa ryhävalaat ilmeisesti yrittivät pelastaa pari valtameriaurinkokalaa joutumasta orca hors d ’ oeuvreiksi.
ehkä se on henkilökohtaista. Schulman-Janiger huomauttaa, että kaikki ryhävalaat eivät häiritse miekkavalasjahtia, ja monilla niistä on arpia siitä, että miekkavalaat ovat hyökänneet niiden kimppuun aiemmin elämässään, ehkä vasoina. Siksi on mahdollista, että henkilöhistoria ajaa ryhävalaat vastaamaan miekkavalasjahdeille.
tutkimuksessa todetaan myös, että on mahdollista, että ryhävalaat vastaavat miekkavalaiden äänihuutoihin eivätkä metsästämiinsä eläimiin. Tämä tarkoittaisi sitä, että ryhävalaat eivät tiedä, minkä lajin kimppuun hyökätään, ennen kuin ovat jo panostaneet uintiin energiaa taisteluun.
tällainen käytös voisi jatkua populaatiossa, koska siitä olisi toisinaan hyötyä ryhävalaille—ilmeisesti niin paljon, että se oikeuttaisi muiden lajien hyödyn valtaosan ajasta.
kaikki yhden puolesta, ja yksi kaikkien puolesta?
muut valasasiantuntijat näkevät annoksen jotain vielä monimutkaisempaa: altruismia.
”vaikka tämä käytös on hyvin mielenkiintoista, En pidä täysin yllättävänä, että valas puuttuisi asiaan auttaakseen toisen lajin jäsentä”, sanoo valaiden tiedustelun asiantuntija ja valaiden Suojeluprojektin puheenjohtaja Lori Marino.
ryhävalaat kykenevät hienostuneeseen ajatteluun, päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun ja viestintään, sanoo Marino, joka on myös Kimmelan eläinten Edunvalvontakeskuksen toiminnanjohtaja.
” kaiken kaikkiaan nämä ominaisuudet ovat siis sellaisen lajin ominaisuuksia, jolla on pitkälle kehittynyt yleisälykkyys, joka kykenee empaattisiin reaktioihin.”
lisäksi ryhävalaat eivät ole ainoita eläimiä, jotka näyttävät osoittavan jonkinlaista kunnioitusta toista lajia kohtaan. Delfiinien on tunnetusti kuvailtu ”auttavan” koiria, valaita ja ehkä jopa ihmisiä—vaikka onkin huomattava, että katselijat, eivät eläinasiantuntijat, raportoivat usein tällaisista tapahtumista, ja eläinten käyttäytymistä voi olla helppo tulkita väärin.
suorittavatko ryhävalaat todella hyvän teon vai hyötyvätkö ne prosessista, on selvää, että meillä on vielä paljon opittavaa ympärillämme olevien eläinten mielistä ja vaikuttimista.
Pitmanin mukaan eläimillä on tapana tehdä sitä, mikä on niiden oman edun mukaista—vaikka itse motiivit eivät ole meille täysin selvät.
”biologeina”, hän sanoo, ” siitä meidän pitäisi alkaa etsiä selityksiä.”
seuraa Jason Bitteliä Twitterissä ja Facebookissakin.