Kristillisen palvonnan historia Varhaiskirkosta nykypäivään

monien uskovien yllätykseksi Kristillinen palvonta ei saanut juurtaan sattumanvaraisesti. Teoissa oli koko Jumalan suunnitelma luomakunnan alusta ja kautta historian Israelin Kansassa. Jeesus tuli Jumalan Israelille antamien lupausten täyttymyksenä. Siksi on tärkeää tarkastella menneisyyttä, joka johtaa Jeesukseen. Lisäksi meidän pitäisi tarkastella tapahtumia, jotka tapahtuivat hänen elämänsä jälkeen. Voimme nähdä historiasta, miten monin tavoin Kristillinen palvonta on muuttunut. Lisäksi voimme nähdä, mihin Jumalan aikomus sen suhteen perustuu.

mikä on kristillisen palvonnan historia? Kristillinen palvonta alkoi Israelin kansassa ja laajeni Jeesuksen elämän, kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen myötä. Sieltä käsin apostolit ja opetuslapset tutkivat Raamattua ja pohtivat Jeesuksen elämän tapahtumia, joita he näkivät. He alkoivat istuttaa kirkkoja ja vakiinnuttivat alkuseurakunnan arvot ja palvonnan. Kirkko muuttui suuresti Konstantinuksen aikaan mennessä perinteiltään ja poliittiselta asemaltaan. Nykyään kirkko on uudistunut ja palannut takaisin alkukirkon ja kirjoitusten tyyliin. Silti on vielä monia alueita, joiden on jatkettava kasvuaan.

olen koonnut yksityiskohtia Israelin eri palvontapiireistä, alkukirkosta, sitä seuranneesta kirkosta ja nykyisestä kirkosta. Tämän kokonaisvaltaisen lähestymistavan kautta voimme ymmärtää, miten alkuseurakunta syntyi ja miksi tiettyjen tapahtumien oli tapahduttava.

lyhyt selitys palvonnalle

edellisessä blogissani ” Kristillinen Palvonta: Määritelmä, Raamatun esimerkkejä, ja miten – ” selitin, että palvonta ei ole vain laulu ja musiikki. Palvonta käsittää yksilön koko elämän. Sen pitäisi tapahtua kaikilla elämänalueilla. Tottelevaisuus, laulu, tanssi, rukous, jumalanpalvelus, Raamatun lukeminen ja kirkossa käyminen voivat kaikki olla palvontatekoja. On kuitenkin tärkeää huomata, että palvonta on elämäntapa eikä vain hetkellinen toimenpide. Tämä on tärkeää huomata, kun paljastamme palvonnan historian Israelin Kansassa, varhaiskirkossa ja nykypäivän kirkossa.

jos olet kiinnostunut tietämään enemmän siitä, mitä palvonta on ja mitä se ei ole, Klikkaa tästä.

Juutalaisjuuri

kristillinen usko irtautui Israelin kansasta ja juutalaisesta järjestelmästä. Jeesus Kristus oli Kansakunnan kauan odotettu ja profetoitu maku. Jeesus tuli tuhansia vuosia maailman luomisen ja Israelin kansan muodostamisen jälkeen. Hänen elämänsä täytti kaiken, mitä Vanhan testamentin teksteissä julistettiin. Hän oli Daavidin sukuhaarasta Juudan sukukunnasta tullut nasiiri. Jeesus oli israelilainen. Hän oli täysin Jumala ja täysin ihminen. Kun Jeesus tuli maan päälle, hän toi Jumalan valtakunnan elämänsä, palveluksensa, muodonmuutoksensa, kuolemansa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa kautta. Siksi kristillinen usko syntyi Jeesuksen kautta.

• 

nimitys ”Kristillinen” tuli vasta myöhemmin, kun alkuseurakunta oli leviämässä. Aluksi se oli tarkoitettu loukkaukseksi, mutta varhaisuskovaiset olivat ylpeitä siitä ja hyväksyivät sen nimekseen. He eivät hävenneet Jeesusta. Kun kaikki tämä pidetään mielessä, on välttämätöntä ymmärtää, että kristillinen usko ei tullut sattumanvaraisesti.

periaatteessa usko oli jo vakiintunut, mutta toisen liiton perustamiseen tarvittiin pelastajaa. Monet juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen Messiaana, mikä aiheutti Israelin kansasta eron niihin, jotka seurasivat Jeesusta. Tämän vuoksi nykyään monet ihmiset eivät yhdistä kristinuskoa juutalaisiin. Uskomus vaihtelee suuresti nykyisistä juutalaisista ja kristityistä, mutta on tärkeää ymmärtää, että se ei ole aina jakautunut näin.

miten Israel palvoi

siitä lähtien, kun kristinusko tuli ensin juutalaisille ja sitten pakanoille, näemme Vanhan testamentin kirjoitusten vaikutuksen ja vaikutuksen uusiin uskoviin. Ensinnäkin haluan selittää ja paljastaa joitakin tapoja, joilla Israel palvoi. Tämä antaa meille paremman käsityksen koko uskosta ja siitä, miten se toimi alkuvaiheessa.

ylistys ja palvonta

ehkä yksi tunnetuimmista palvontateoista nykyään on laulaminen ja soittaminen Herralle. Tämä oli yleistä myös Israelin Kansassa. Tällaista palvontatapaa esiintyi sekä yksilöinä että kollektiivisesti. Näemme Psalmistan palvovan usein ja intohimoisesti yksin. Itse asiassa useimmat psalmit ovat palvonta -, ylistys-ja palvontalauluja. Ne kuvaavat myös elämän taistelua, mutta johtavat Jumalan hyvyyden vastakohtaiseen ylistykseen keskuudessamme.

• Psalmi 71:23 sanoo: ”huuleni riemuitsevat, kun laulan ylistystä sinulle— minulle, jonka olet antanut.”

psalminkirjoittaja käsittää myös tämän palvontatavan kansan ja kaikki kansat. Hän kannustaa usein muitakin osallistumaan tähän. Lisäksi kuningas Daavid palkkasi parhaat muusikot ja laulajat omistamaan koko työviikkonsa Herran Jumalan jatkuvaan ylistämiseen ja palvontaan. Hän perusti 24/7-palvonnan, joka oli uskomattoman suunniteltua, rahoitettua ja tuettua.

• Psalmi 33:1-3 sanoo: ”Laulakaa ilosta Herrassa, te vanhurskaat; ylistystä tulee oikeamielisille. Kiittäkää Herraa lyyralla, Veisatkaa hänelle kiitosta kymmenellä kanteleella. Laulakaa hänelle uusi laulu, soittakaa taitavasti ilohuudoin.”
• Psalmi 95: 1 julistaa: ”Tulkaa, laulakaamme ilosta Herralle; huutakaamme pelastuksemme kalliolle.”
• Psalmi 117: 1 sanoo: ”Ylistäkää Herraa, kaikki kansat; ylistäkää häntä, kaikki kansat.”
• 1.Aikakirja 16:4-6 selittää osan Daavidin suunnitelmasta kunnioittaa Herraa. Siinä sanotaan: ”Hän asetti muutamia leeviläisiä palvelijoiksi Adonain arkin eteen anomaan, kiittämään ja ylistämään Adonaita, Israelin Jumalaa. Aasaf oli päämies, ja hänen jälkeensä tulivat Sakarja, Jegiel, Semiramot, Jehiel, Mattitja, Eliab, Benaja, Oobed-edom ja Jehiel. Heidän piti soittaa harppua ja lyyraa; Aasafin piti soittaman kymbaaleja, ja kohanimin Benajan ja Jahasielin piti jatkuvasti puhaltaa pasunoihin Jumalan liitonarkin edessä.”

Tanssi

Palvonta Israelin kansan sisällä käsitti myös tanssimisen. Kuningas Daavid tanssi, Israelin tyttäret tanssivat voitosta taistelussa, ja toiset tanssivat ylistykseksi.

• 2 Samuel 6:14-15 sanoo, ”yllään pellavakasukka, Daavid tanssi Herran edessä kaikin voimin, kun hän ja koko Israel kantoivat Herran arkkia huudoin ja pasunoin.”
• Psalmi 149:3-4 sanoo: ”ylistäkööt he hänen nimeään tanssien ja soittakoot hänelle musiikkia timbrelin ja harpun säestyksellä. Sillä Herra mielistyy kansaansa, hän kruunaa nöyrät voitolla.”
• Jeremia 31: 13 kuvaa myös tanssia. ”Silloin nuoret naiset tanssivat ja iloitsevat, niin nuoret miehet kuin vanhatkin. Minä muutan heidän surunsa iloksi; minä annan heille lohdutusta ja iloa murheen sijaan.”

uhri

eläinuhri, juomauhri ja viljauhri uhrattiin Herralle palvontatekona. Oli erityisiä uhrilahjoja, jotka kattoivat tietyntyyppisiä syntejä, joita vaadittiin. Mukana oli myös vapaaehtoisia uhrilahjoja.

• Psalmi 54:6 sanoo: ”minä uhraan sinulle vapaaehtoisen uhrilahjan; minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.”
• 3.Mooseksen kirja 23:18 selittää osan uhrilahjoista. ”Tuokaa tämän leivän kanssa seitsemän karitsaa, kukin vuoden vanhoja ja virheettömiä, yksi mullikka ja kaksi oinasta. Ja ne olkoot polttouhri Herralle ynnä niihin kuuluvat vilja—ja juomauhrit, ruokauhri, Herralle otollinen tuoksu. ”

tottelevaisuus

yksinkertainen tottelevaisuus oli myös palvontateko. Yksi Jumalan tärkeimmistä toiveista on, että israelilaiset eläisivät tottelevaista elämää. Hän halusi tottelevaisuutta ja aitoa sydäntä uhreille. Tottelevaisuus loi järjestyksen sekä osoitti rakkautta ja antautumista Jumalalle. Lisäksi tottelevaisuuteen kuului lain noudattaminen, juhlat ja sapatti. Jumala suhtautuu tottelevaisuuteen hyvin vakavasti. Palvontateot eivät merkitse mitään, ellei ole olemassa elämäntapaa, joka heijastaa palvontaa. Muuten ne ovat vain tekopyhiä ja arvottomia tekoja.

• viides Mooseksen kirja 5:33 sanoo: ”Vaeltakaa totellen kaikkea, mitä Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt teidän tehdä, että eläisitte ja menestyisitte ja eläisitte kauan siinä maassa, jonka te omistatte.”
• 1.Kun. 2:3 lisää myös: ”noudata, mitä Herra, Sinun Jumalasi, vaatii: vaella hänelle kuuliaisesti ja pidä hänen säädöksensä ja käskynsä, hänen lakinsa ja määräyksensä, sellaisina kuin ne on kirjoitettu Mooseksen laissa. Tee tämä, jotta voit menestyä kaikessa mitä teet ja minne menetkin.”
• 1. Samuelin kirja 15: 22 selittää: ”iloitseeko Herra polttouhreista ja teurasuhreista yhtä paljon kuin Herran tottelemisesta? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja totteleminen parempi kuin oinasten rasva.”

tabernaakkeli ja temppeli

Palvonta Israelissa käsitti tabernaakkelin ja temppelin. Täällä papit pystyivät antamaan uhrilahjoja Herralle. Lisäksi se oli paikka, jossa Herran läsnäolo asui.

• 2.Mooseksen kirja 25:8 sanoo: ”käske heidän tehdä minulle pyhäkkö, niin minä asun heidän keskellään.”
• Jesaja 56:7 kuvailee: ”Nämä minä tuon pyhälle vuorelleni ja annan heille ilon rukoushuoneessani. Heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.”

kristinuskon muodostuminen

nyt kun olemme käyneet läpi uskon perustuksen, pystymme paremmin ymmärtämään prosessia, jossa Jeesuksen apostolit ja silminnäkijät perustivat kirkon. Koska ensimmäiset kristityt tulivat juutalaisuudesta, heidän täytyi seurata Pyhää Henkeä ja paljastaa, mitä Uusi liitto tarkalleen ottaen koski. Heidän täytyi valita, mitä seurata ja mitä jättää huomiotta. Lisäksi kirkon johtajien oli johdatettava pakanoita uskoon. Oli monia väittelyjä siitä, tarvitsiko pakanat ympärileikata vai noudattaa elintarvikelakeja. (Lue lisää tästä nimenomaisesta numerosta Galatalaiskirjeestä.)

• 

on ilmeistä nähdä kristillisen uskon alkuvuosina, että monet epäröivät jättää vanhan liiton taakseen. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi käänsi koko maailman ylösalaisin. Se aiheutti sekaannusta ja konflikteja juutalaisuuden sisällä sekä Roomassa ja ympäröivissä hallituksissa. Jeesus ja hänen opetuksensa kyseenalaistivat vallitsevan tilanteen. Niille, jotka näkivät Jeesuksen uskomattoman elämän ja hänen ylösnousemuksensa, jätettiin päätös: seuraisivatko he tätä miestä, joka teoillaan osoittautui Messiaaksi? Vai pysyisivätkö he turvassa normin noudattamisessa?

mitä apostolit päättivät?

apostolit päättelivät, että ”koko Raamattu on Jumalan hengittämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, oikaisuksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan palvelija olisi täysin varustettu kaikkiin hyviin tekoihin” (2.Tim. 3:16-17). He eivät jättäneet huomiotta sitä, minkä me nyt ymmärrämme vanhaksi testamentiksi. Sen sijaan he tunnustivat sen Jumalan sanaksi. He näkivät sen tarkoituksen ja voiman.

he päättivät silti viitata siihen ja ottaa siitä oppia. He kuitenkin ymmärsivät, että Jeesuksen uhrista tuli viimeinen tarpeellinen uhri, ja siten hän saattoi uhrijärjestelmän päätökseen. Lisäksi tämä armo uskon kautta Jeesukseen Kristukseen täytti lain teot. Siksi Kristuksen alaisten ei tarvinnut noudattaa lakia, ympärileikkausta, uhrijärjestelmää eikä vanhaa liittoa. Mutta tämä ei merkinnyt sitä, että he olisivat lakanneet seuraamasta Vanhan Testamentin ja liiton uskon esimerkkiä. Apostoli Paavali puhuukin patriarkkojen uskosta.

lisäksi Paavali ja muut apostolit lainasivat johdonmukaisesti Vanhan testamentin kirjoituksia opetuksissaan ja kirjeissään kirkoille. Tämä uusi kristillisyys perustui Jumalan tekoihin Vanhassa testamentissa ja omaksui monia samoja prioriteetteja ja periaatteita.

alkuseurakunta

alkuseurakunnan palvonta peilaa monin tavoin Israelin kansan palvontaa. Mutta se tuo myös uusia elementtejä ja lisää vapautta. Jeesus julisti Matt.5:17: ssä, ”Älkää luulko, että minä olen tullut kumoamaan lakia tai profeettoja; en ole tullut kumoamaan niitä, vaan täyttämään ne.”Jeesus oli kaiken sen täyttymys, mihin Vanhan testamentin oli tarkoitus johtaa. Siksi Jumalan Vanhan testamentin kautta luomaa perustusta ei tarvinnut tuhota, vaan se piti tulkita Kristuksen linssin läpi.

ylistäminen ja jumalanpalvelus

Laulumuotoinen Jumalanpalvelus oli alkukirkossa uskomattoman yleistä. Uskovaiset lauloivat usein psalmeja, virsiä ja hengen lauluja. Lisäksi he kirjoittivat monia uusia lauluja Jeesuksen elämästä. He myös lauloivat yleisesti Raamattua.

• Apostolien teot 16:25 kuvaa: ”puolenyön aikoihin Paavali ja Silas rukoilivat ja lauloivat virsiä Jumalalle, ja muut vangit kuuntelivat niitä.”
• Kol.3:16 kuvailee: ”asukoon Kristuksen Sanoma keskuudessanne runsaasti, Kun opetatte ja neuvotte toisianne kaikella viisaudella Psalmien, virsien ja hengen laulujen kautta, laulaen Jumalalle kiitollisina sydämissänne.”
• 1 Corinthians 14:26 puhuu myös ylistyksestä laulussa. ”Mitä me siis sanomme, veljet ja sisaret? Kun tulette yhteen, jokaisella teistä on virsi eli opetussana, ilmestys, kieli tai tulkinta. Kaikki on tehtävä, jotta kirkko saadaan rakennettua.”

heidän ristinsä nostaminen

eläinten, juomauhrien ja viljauhrien uhrijärjestelmä täyttyi eikä enää ollut tarpeen. Tästä huolimatta uhrikäsite liitettiin edelleen varhaiskirkkoon. Varhaiskirkko tunnusti uhraamisen asioiksi, joista he luopuivat ja riskeerasivat Jeesuksen ja hänessä olleen uuden elämän vuoksi.

he alkoivat elää uhrautuvaa elämää. He olivat valmiita jättämään taakseen rahan, aseman, perheen, ystävät, lohdutuksen, omat itsekkäät halunsa ja jopa elämänsä. Lisäksi he uhrasivat lihan halut ja päättivät vaeltaa hengessä.

• Matteuksen 10:45 vertaa, ”sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monien puolesta.”
• Matteus 16:24-26 julistaa: ”jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa koko maailman ja menettää sielunsa? Tahi mitä ihminen antaa sielunsa vastineeksi?”
• Room.12:1 sanoo: ”siksi kehotan teitä, veljet ja sisaret, Jumalan armon huomioon ottaen, uhraamaan ruumiinne eläväksi uhriksi, pyhäksi ja Jumalaa miellyttäväksi—tämä on teidän todellinen ja oikea palvontanne.”

tottelevaisuus

alkuseurakunta otti tottelevaisuuden hyvin vakavasti, aivan kuten Israelin kansakin. Jeesus itse opetti tottelevaisuuden tärkeydestä. Apostolit kehottivat myös kirkkoja elämään tottelevaista elämää. Jos ihmiset eivät tottele Jeesuksen opetuksia, he eivät ole tosi seuraajia eivätkä opetuslapsia. Lisäksi pyhyydessä eläminen oli alkuseurakunnalle ensisijaisen tärkeää. He ymmärsivät, ettei armo ollut lupa tehdä syntiä.

• Johannes 14: 23 julistaa, ”Jeesus vastasi, ”jokainen, joka rakastaa minua, tulee tottelemaan opetustani. Isäni rakastaa heitä, ja me tulemme heidän luokseen ja teemme kotimme heidän kanssaan.”
• Room.6:13 sanoo: ”Älkää uhratko mitään osaa itsestänne synnille pahuuden välikappaleena, vaan uhratkaa itsenne Jumalalle niinä, jotka on tuotu kuolemasta elämään; ja uhratkaa jokainen osa itsestänne hänelle vanhurskauden välikappaleena.”
• roomalaisille 6:15 kehottaa, ”mitä sitten? Teemmekö syntiä, koska emme ole lain, vaan armon alla? Ei suinkaan!”
• Jaakob 1:22 toteaa: ”Älkää vain kuunnelko sanaa ja pettäkö itseänne. Tee niin kuin se sanoo.”

liitetty Kristukseen

lisäksi varhaiskirkko ymmärsi tarpeen pysyä Kristuksessa ja miten tämä on tosi palvonnan tapa. Kristuksessa pysyminen antaa heille mahdollisuuden miellyttää Jumalaa ja pysyä yhteydessä häneen. Lisäksi hedelmän kantaminen on palvontateko, joka voidaan toteuttaa vain tämän yhteyden kautta. Jumalalle on kunnia, kun hänen kansansa lähestyy häntä pyhyydessä, puhtaudessa, rakkaudessa ja toiminnassa.

• Johannes 15: 5-8 toteaa: ”minä olen viinipuu; te olette oksat. Jos sinä pysyt minussa ja minä sinussa, sinä tulet kantamaan paljon hedelmää; minun lisäkseni et voi tehdä mitään. Jollet pysy minussa, niin sinä olet kuin oksa, joka heitetään pois ja lakastuu; sellaiset oksat poimitaan, heitetään tuleen ja poltetaan. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, pyytäkää mitä haluatte, niin se tapahtuu teille. Se on minun Isäni kunniaksi, että te kannatte paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.”
• kolossalaiskirjeen 1:10 selittää, ”jotta voisitte elää elämää, joka on arvollinen Herralle ja miellyttää häntä kaikin tavoin: kantaen hedelmää kaikessa hyvässä työssä, kasvaen Jumalan tuntemuksessa.”
• Jaakko 4:8, sanoo: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Peskää kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”

uskovien toveruus

toinen jumalanpalvelusteko oli uskovien kokoontuminen. Varhaiskirkkoa ei muodostettu samalla tavalla kuin nykyään on kirkko. Yhteydenpito tapahtui usein pienissä ryhmissä, tyypillisesti talojen sisällä, koska Vaino oli liian suuri suuriin kokoontumisiin. Apostolien tekojen kirjassa uskovat kuitenkin kokoontuivat myös temppelissä. Nämä kokoukset olivat kokoontumispaikka, jossa palvottiin laulua, Raamattua, rakennusta, hengellisiä lahjoja ja rohkaisua.

• Apostolien teot 2:44-47 osoittaa, ”kaikki uskovat olivat yhdessä ja heillä oli kaikki yhteistä. He myivät omaisuutta ja omaisuutta annettavaksi jokaiselle, joka tarvitsi. Joka päivä he kokoontuivat edelleen yhteen temppelipihoille. He mursivat leipää kodeissaan ja söivät yhdessä iloisin ja vilpittömin sydämin ylistäen Jumalaa ja nauttien kaiken kansan suosiota.”
• heprealaiset 10:24-26 selittää: ”ja Mietitäänpä, miten voimme kannustaa toisiamme kohti rakkautta ja hyviä tekoja, luopumatta yhteen kokoontumisesta, kuten joillakuilla on tapana tehdä, vaan rohkaisten toisiamme—ja sitä enemmän, kun näette päivän lähestyvän.”

kirkon muutos

alkukirkko kohtasi ankaraa vainoa, joka seuloi vakavasti otettavia seuraajia niistä, jotka eivät olleet aitoja. Ne, jotka olivat halukkaita kestämään kärsimystä, merkitsivät kirkon aidolla palvonnalla ja antaumuksella. Vihkiytymättömät seuraajat poistuivat nopeasti. Tästä syystä alkuseurakunta oli äärimmäisen vahva ja vakava. Tilanne kuitenkin muuttui, kun kirkosta tuli yhteiskunnan poliittinen ja yhteiskunnallinen osa.

• 

Konstantinus-niminen keisari julisti, että hänen maansa uskonto olisi kristillinen. Tämän vuoksi kirkosta tuli säännöllinen osa yhteiskuntaa. Niitä, joita kerran vainottiin, arvostettiin ja kunnioitettiin nyt suuresti. Kirkon johtajat saivat valtaa, lohtua ja asemaa.

näin ollen liikemiehet, poliittiset johtajat ja vallanhimoiset valtasivat ja syrjäyttivät tosi palvonnan. Itse asiassa kirkkoon kuuluminen oli yhteiskunnallinen vaatimus. Näin ollen Kristillinen kirkko menetti alkuperäisen aikomuksensa voiman. Perinteet ja ihmistekoiset lait ja ajatukset valtasivat kirkon.

tästä saadaan monia hierarkkisia ihanteita ja totunnaisia tekoja. Tämä aika historiassa otti Jumalan kirkon tarkoituksen ja tahrasi sen ihmisten tarkoituksella. Palvonnasta tuli enemmänkin velvollisuus eli tapa saada arvostusta. Palvonta siirtyi pois evankeliumista ja muuttui henkilökohtaiseksi ja itsekkääksi asiaksi. Opetuslapseus väheni myös siksi, että ne, jotka olivat aitoja, kamppailivat löytääkseen toisia, jotka johtaisivat heitä totuuden tiellä.

lisäksi koska kirkosta tuli poliittisen vallan astia, ihmiset julistivat ajatuksensa Jumalan tahdoksi ja loivat näin kiistämättömän asetelman. Jumalan nimessä tapahtui monia hirvittäviä ja epäraamatullisia tapahtumia, kuten ristiretkiä ja muita poliittisia agendoja.

Nykykirkko

nykyään kirkko on uudistunut monin osin ja osin. Kirkko pyrkii olemaan suurempi kokoontuminen, erityisesti Yhdysvalloissa. Euroopan kirkot käyvät edelleen läpi edellä lueteltuja asioita. On kuitenkin olemassa lukuisia evankelisia kirkkokasveja, jotka toimivat ilman Euroopan yhteistä perinnettä.

kirkon istutusliike on levinnyt nopeasti Afrikan mantereella, Lähi-idässä ja Aasian maailmassa. Vainon vuoksi nämä kirkot toimivat samalla tavalla kuin alkuseurakunta. Ne ovat antaumuksellisten uskovien pieniä kokoontumisia.

sen sijaan megachurchilla on edessään monia valtaa, ylpeyttä ja omahyväisyyttä koskevia kysymyksiä, joita myöhempi kirkko kohtasi. Moni perinteinen puoli on jäänyt taakse, sillä evankelinen kirkko on nousussa. Uskontokunnassa, Raamatun tulkinnassa ja ihmistekoisissa käsityksissä on edelleen monia eroja, joista pidetään kiinni.

kirkko ei ole missään paikassa täydellinen eikä täydellinen. Kaikilla on heikennyksiä ja alueita parannettavana. Kaikkialla maailmassa on kuitenkin havaittavissa Jumalan liikehdintää monilla yhteiskunnan, uskonnon ja politiikan aloilla. Maailmanlaajuinen kirkko on nousussa.

Palvonta nykypäivän kirkoissa peilaa ja heijastaa niitä palvontakäsityksiä, joista varhaiset apostolit ja uskovat pitivät kiinni. Amerikan kirkko on haasteellisin uhraamisen ja ristinsä kantamisen suhteen. Näemme kuitenkin monia uskovia, jotka kattavat kaikki alueet tai useimmat alueet hyvin.

jumalanpalvelus on johdonmukainen valinta ja Vihkiytyminen. Nykyajan palvonnan tulisi heijastaa alkukirkon palvontaa. Maailmanlaajuisen kirkon ei tarvitse pitää kiinni Israelin kansan menetelmästä, vaikka se voi oppia siitä. Kirkon ei myöskään tarvitse pitää kiinni uskoon lisätyistä palvontakäsityksistä. Kirkon tulisi jatkuvasti jalostaa ja rakentaa itseään Jumalan sanan totuudella.