Iraq, Afghanistan, and the U. S. Economy

tämä julkaisu on nyt arkistoitu.

Johdanto

asiantuntijalausunnot vaihtelevat rajusti siitä, miten Yhdysvaltain sotamenot Irakissa ja Afganistanissa vaikuttavat Yhdysvaltain talouden terveyteen. Perustasolla ekonomistit ovat eri mieltä siitä, onko näillä sodilla positiivinen vai negatiivinen pitkän aikavälin talousvaikutus. Kokonaissotilasmenot (mukaan lukien Irakin ja Afganistanin tukimenot ja operaatiot sekä ”globaaliin terrorismin vastaiseen sotaan” liittyvät operaatiot, jotka kaikki on budjetoitu erillään Yhdysvaltain puolustusbudjetista) ovat suhteellisen vaatimattomia verrattuna historiallisiin tasoihin. Toisen maailmansodan aikana puolustusmenot nousivat jopa 37,8 prosenttiin Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta (BKT). Kun mukaan lasketaan myös sotamenojen lisät ja terrorisotamenot normaalin puolustusbudjetin päälle, niin nykyään tuo luku on noin 6,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaikka asiantuntijat sanovat, että sotien kokonaiskustannukset tulisi näin ollen pitää oikeissa mittasuhteissa, he viittaavat myös suorien menojen ulkopuolisiin taloudellisiin seurauksiin. Näitä ovat muun muassa sotakustannusten ylläpitoon kertynyt kansainvälinen velka, maailmanlaajuisten öljymarkkinoiden epävakaus, joka osittain johtuu Irakin ja Afganistanin väkivaltaisuuksista, sekä geopoliittinen epävarmuus, jonka on aiheuttanut sota, joka on edelleen laajalti epäsuosittu Yhdysvaltojen ulkopuolella. Asiantuntijoiden mukaan näillä asioilla on omat taloudelliset seurauksensa.

Irakin ja Afganistanin sotien kokonaiskustannukset

9/11 jälkeen Yhdysvallat aloitti uusia sotatoimia useilla rintamilla, muun muassa Irakissa. Arviot näiden toimien kokonaiskustannuksista ovat edelleen jyrkästi politisoituneet. Kustannukset ovat jatkuvasti ylittäneet hallituksen ennusteet. Syyskuussa 2002 Valkoisen talon talousneuvonantaja Lawrence B. Lindsey arvioi, että Irakiin tunkeutumisen kustannukset voivat olla 100-200 miljardia dollaria. Mitch Daniels, joka tuolloin johti Valkoisen talon budjettitoimistoa, kutsui Lindseyn arvioita” erittäin korkeiksi ” (MSNBC) ja sanoi sodan maksavan 50-60 miljardia dollaria; pian tämän jälkeen Lindsey lähti Valkoisesta talosta. Tammikuussa 2004 Congressional Budget Office (CBO) – järjestön raportissa arvioitiin Irakin jälleenrakennuksen kokonaiskustannusten olevan 50-100 miljardia dollaria. Mutta lokakuussa 2007 CBO sanoi uudessa raportissaan, että Yhdysvallat oli jo käyttänyt 368 miljardia dollaria sotilasoperaatioihinsa Irakissa, 45 miljardia dollaria lisää niihin liittyviin palveluihin (veteraanien hoito, diplomaattipalvelut, koulutus) ja lähes 200 miljardia dollaria sen lisäksi Afganistanissa. CBO nyt arvioi kustannukset Irakin sodan, ennustetaan kautta 2017, saattaa alkuun $ 1 biljoona, plus ylimääräinen $705 miljardia korkomenot, ja sanoo kokonaiskustannukset Irakin ja Afganistanin yhteensä voisi nousta $2.4 biljoonaa.

joidenkin asiantuntijoiden mukaan nekin luvut aliarvioivat todellisen hintalapun. Nobel-palkittu taloustieteilijä ja presidentti Bill Clintonin entinen taloudellinen neuvonantaja Joseph E. Stiglitz ennusti vuonna 2006 julkaistussa julkaisussa (PDF) yhdessä toisen taloustieteilijän Linda Bilmesin kanssa, että Irakin sodan kokonaistaloudelliset kustannukset ylittäisivät 2 biljoonaa dollaria. Tämä analyysi eroaa CBO: n analyysistä, jossa mitattiin vain sodan budjettivaikutuksia. Stiglitz ja Bilmes ennustavat myös jonkin verran suurempaa budjettivaikutusta kuin CBO teki, vaikka CBO vastaa vuoden 2007 raporttinsa lopussa, että osa erosta saattaa johtua inflaation ja tavanomaisten palkankorotusten kaltaisista tekijöistä, joilla ei ole juurikaan tekemistä itse Irakin sodan kanssa.

viime aikoina joukko demokraatteja Yhdysvalloissa. congressional Joint Economic Committee julkaisi raportin, jonka mukaan operaatioiden pitkän aikavälin kokonaiskustannukset Irakissa ja Afganistanissa olisivat 2,6 – 4,5 biljoonaa dollaria riippuen siitä, kuinka nopeasti joukot vedetään alas. Luvut saivat osuvaa kritiikkiä kongressin republikaaneilta, jotka julkaisivat lausunnon (PDF) vedoten kymmeniin virheisiin raportin tuloksissa, joista osaa muutettiin myöhemmin.

puolustusbudjetin vertaaminen kokonaistalouteen

Yhdysvaltoihin. puolustusbudjetti on noussut viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta on edelleen huomattavasti historiallista tasoa alhaisempi, kun sitä tarkastellaan prosentteina Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta. Presidentti Bush pyysi 481,4 miljardin dollarin summaa puolustusministeriön vuoden 2008 budjettiin. Tähän lukuun ei sisälly Irakin ja Afganistanin sotien menoja, jotka on maksettu pääasiassa ”hätätäydennyspyynnöillä”, joita ei ole sisällytetty liittovaltion budjetin kirjanpitoon. Sotamenojen odotetaan olevan vuonna 2008 noin 193 miljardia dollaria, mikä merkitsee 22 miljardin dollarin eli noin 13 prosentin lisäystä vuoden 2007 menoihin. Puolustusbudjetin ulkopuolelle jäävät myös muut sotilaallisiin menoihin liittyvät näkökohdat, kuten ydinaseiden tutkimus, veteraanien asiaohjelmat, ulkoministeriön toiminta sota-alueilla ja eri tiedusteluviranomaisten budjeteista katetut operaatiot. ”Maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan” määrärahat, jotka ylittävät 145 miljardia dollaria vuonna 2008, jäävät myös Yhdysvaltain puolustusbudjetin ulkopuolelle, eivätkä sisällä sotabudjetin lisiä.

vaikka huomioidaan sotilasbudjetti ja sotamenot yhdessä, Yhdysvaltain kokonaismenot jäävät kuitenkin vaatimattomiksi sota-ajan historialliseen tasoon verrattuna. Vähän ennen Vietnamin sotaa, vuonna 1962, puolustusmenot olivat yksistään 9,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Toisen maailmansodan aikana menot olivat vielä suuremmat; vuonna 1944 puolustusbudjetti oli korkeimmillaan 37,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaikka viime korotukset, puolustusmenot tänään tulee noin 3.7 prosenttia BKT: stä—ja yhteenlaskettu kokonaismäärä, jopa sen jälkeen, kun mukaan on laskettu sekä sota-menot että ”maailmanlaajuinen sota terrorismia vastaan” – menot, on 6,2 prosenttia BKT: stä. Silti tämän päivän menot ovat kasvaneet Irakin ja Afganistanin sotia edeltäneestä ajasta, jolloin puolustusmenot osuivat yhteen noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta.

maailmanlaajuisessa kontekstissa Yhdysvaltain sotilasmenot ovat korkeat. Tukholman kansainvälisen Rauhantutkimusinstituutin Siprin vuoden 2005 tietojen (PDF) mukaan Yhdysvallat käyttää sotilaallisiin ponnisteluihin huomattavasti enemmän rahaa kuin mikään maa maailmassa. Jos sotamenot ja ”maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan” määrärahat jätetään pois laskuista, Yhdysvaltain sotilasbudjetti on edelleen yli seitsenkertainen verrattuna sen seuraavaan lähimpään kilpailijaan Kiinaan. Jos lasketaan mukaan nämä muut menot, Yhdysvaltain sotilasmenot ylittävät kaikkien muiden maailman maiden yhteenlasketut menot. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA huomauttaa kuitenkin verkkosivuillaan, että kun tarkastellaan sotilasmenoja prosentteina bruttokansantuotteesta, Yhdysvallat sijoittuu alemmaksi, maailman kahdeskymmeneskahdeksanneksi.

auttaako vai vahingoittaako sodankäynti taloutta?

on käynnissä keskustelu siitä, kuinka paljon sotamenot vaikuttavat maan talouteen. Asiantuntijat ovat erimielisiä keskeisimmästä asiasta – auttaako vai vahingoittaako sota kansallisia talousnäkymiä. Massiiviset Yhdysvaltain kansallisen puolustusmenot toisen maailmansodan aikana lasketaan joskus virkistävän Yhdysvaltain talousnäkymiä suuren laman jälkeen. Toimittaja Robert J. Samuelson sanoo aihetta käsittelevässä esikoisteoksessa, että ei voi olla epäilystäkään siitä, että sotilasmenot ja liikekannallepano toisen maailmansodan aikana vähensivät Yhdysvaltain työttömyysastetta ja elvyttivät taloutta. Yhdysvaltain taloustutkimuslaitoksen (National Bureau of Economic Research) tuoreessa raportissa todetaan, että maat, joilla oli suuret sotilasmenot toisen maailmansodan aikana, osoittivat voimakasta talouskasvua sodan jälkeen, mutta sanotaan, että tämä kasvu voidaan laskea enemmän väestönkasvun kuin sotamenojen ansioksi. Lehti toteaa, että sotamenoilla oli vain vähäinen vaikutus henkeä kohti laskettuun taloudelliseen toimintaan.

uudempien sotien vaikutuksista kiistellään yhtä lailla. Yhdysvaltain ulkoministeriön historiantutkimus kertoo Vietnamin sodan vaikuttaneen talouteen vaihtelevasti. Ensimmäinen Persianlahden sota kohtaa tyypillisesti kritiikkiä siitä, että se oli ajanut Yhdysvallat kohti vuoden 1991 taantumaa. Taloustieteilijä Stiglitz kirjoitti vuonna 2003 Guardian-lehdessä, että Persianlahden sodan jälkimainingit paljastavat ”sotatalouden myytin.”Sotilasmenojen kasvattaminen on hänen mukaansa” yksiselitteisen huono asia ” tavallisten kansalaisten elintasolle. Toiset taloustieteilijät ovat päinvastaista mieltä. Harvardin ekonomisti Martin Feldstein, joka toimi presidentti Ronald Reaganin taloudellisena neuvonantajana, kirjoitti äskettäin Foreign Affairs-lehdessä, että Yhdysvallat voisi maltillisesti kasvattaa Pentagonin budjettia vaikuttamatta negatiivisesti talouteen.

sodan suorat taloudelliset vaikutukset

abstraktien kysymysten lisäksi taloustieteilijät keskustelevat myös Irakin ja Afganistanin nykyisten sotien erityisistä taloudellisista vaikutuksista. Arvioipa sotien pitkän aikavälin kokonaiskustannuksiksi 2,4 biljoonaa dollaria tai 3,5 biljoonaa dollaria—CBO: n ja kongressin demokraattien yhteisen talouskomitean arviot-asiantuntijat keskustelevat täsmälleen siitä, mikä suora vaikutus näillä menoilla olisi Yhdysvaltain talouteen. Analyysi vaihtelee jyrkästi riippuen siitä, kenen numeroita käytät. Jos CBO: n ennuste on oikea, että sodat maksavat noin $2.4 biljoonaa kautta 2017, olettaen nykyinen Yhdysvaltain väestötaso, joka olisi keskimäärin ulos kokonaiskustannukset $7,973 per Yhdysvaltain kansalainen, tai $570 per kansalainen per vuosi.

sen sijaan Joint Economic Committeen demokraatit, jotka arvioivat 3,5 biljoonan dollarin kustannukset vuoteen 2017 mennessä, sanovat sodan maksavan keskivertoamerikkalaiselle perheelle 46 400 dollaria. Näiden arvioiden mukaan kokonaiskustannukset henkeä kohti olisivat 11 627 dollaria eli 830 euroa vuodessa. Molemmat arvioivat, että Yhdysvallat on myynyt ulkomaisen velan korkoja auttaakseen sodan rahoittamisessa. Näiden velanmaksujen osuus kokonaiskustannuksista on merkittävä. Esimerkiksi tarkastellaan pitkän aikavälin kustannuksia vain Irakille, CBO sanoo todelliset kustannukset kautta 2017 on noin $1 biljoona, mutta korkomenot velan lisää yli $700 miljardia tuohon hintalappu.

vakuudelliset taloudelliset vaikutukset

Irakin ja Afganistanin sodat koskettavat Yhdysvaltain taloutta monin eri tavoin kuin suorien menojen vaikutus. Ensinnäkin Irakissa on paljon öljyä, ja maan tuotantotasojen heilahtelut vaikuttavat öljyn globaaliin hinnoitteluun. Joidenkin arvioiden mukaan Irakissa on maailman toiseksi eniten öljyä Saudi-Arabian jälkeen. Wall Street Journal-lehti kertoi joulukuussa 2007, että turvallisuustilanteen parantaminen oli mahdollistanut Irakin öljyntuotannon palaamisen sotaa edeltäneelle tasolle. Irakin entinen öljyministeri sanoi lehden haastattelussa, että nykyisen tuotantotason säilyttäminen olisi haaste. Olipa Irak kykenevä ylläpitämään—tai mahdollisesti lisäämään-öljyntuotantoaan, Irakin sodan taistelut pysäyttivät tuotannon lähes kokonaan vuonna 2003. Sen jälkeisinä vuosina tuotannon kasvu on osoittautunut tukalaksi, kuten äskettäin julkaistussa Irakin infrastruktuuria koskevassa selonteossa todetaan.

geopoliittinen kuohunta voi vaikuttaa myös öljyn hintaan. Raakaöljyn hinnat ovat nousseet Irakin sodan alusta lähtien, vaikka asiantuntijoiden mukaan Irakin levottomuus on vain yksi monista tähän nousuun vaikuttavista tekijöistä. Silti Irakin tuotanto muodostaa tällä hetkellä 3 prosenttia maailman öljyntuotannosta, joten Irakin levottomuudella voi olla merkittävä vaikutus öljyn hintaan. Tämä taas vaikuttaa raskaasti Yhdysvaltain talouteen. Douglas Holtz-eakin, entinen johtaja CBO joka tällä hetkellä toimii kampanjan neuvonantaja republikaanien presidenttiehdokas Sen. John McCain (R-AZ), toteaa vaikutus 2006 Financial Times op-ed, sanomalla, että se voisi olla merkittäviä ”suhdannevaikutuksia” tuomalla korkeampi öljyn hinta ja alhaisempi Yhdysvaltain kasvuluvut.

markkina-analyytikot sanovat, että energian hintojen nousu yhdistettynä dollarin laskuun ovat jo kiristäneet yhdysvaltalaisten yritysten ja kuluttajien budjetteja ajaen Yhdysvaltoja kohti mahdollista taantumaa. Öljyn hinnan nousu lietsoo myös inflaatiota, joka pysyy Yhdysvalloissa alhaisella tasolla, mutta joka asiantuntijoiden mukaan voi nousta merkittäväksi taloudelliseksi ongelmaksi, varsinkin jos Yhdysvaltain keskuspankki katsoo tarpeelliseksi tehdä tuntuvia lisäleikkauksia korkoihin. Asiantuntijat kuitenkin lisäävät, että jos Irakin turvallisuustilanne paranee edelleen, öljyntuotannon lisääntyminen tulevaisuudessa voisi auttaa lieventämään joitakin näistä taloudellisista paineista.

geopoliittinen riski ja markkinapsykologia

asiantuntijat sanovat, että myös jotkin Irakin ja Afganistanin sotien vakavimmista taloudellisista vaikutuksista ovat vaikeimpia määritellä määrällisesti. Markkinat rakentavat arvioita taloudellisesta ja geopoliittisesta riskistä lähes kaiken hinnoitteluunsa. Koska Irakin poliittiset levottomuudet uhkaavat Lähi-idän ja globaalien markkinoiden vakautta yleisemmin, niillä on myös laaja, joskin hieman epäselvä, omaisuuserien hintoja heikentävä vaikutus. Yalen taloustieteilijä William D. Nordhaus esitti joulukuussa 2002 New York Review of Books-lehdessä julkaistussa artikkelissa lukuisia tapoja, joilla Irakin sodan erilaiset laskeumaskenaariot voisivat vaikuttaa maailmantalouteen. Vaikka Nordhaus siteeraa kustannusarvioita, jotka on nyt ylitetty, hänen yleinen hahmotelmansa laskeumaskenaarioista on edelleen toteuttamiskelpoinen. Niitä ovat ” pitkittynyt konflikti; haitalliset vaikutukset öljymarkkinoihin; Israelin sodan kiihtyminen; terroriteot ympäri maailmaa; raskaat miehitys-ja rauhanturvaamiskustannukset; raskaat jälleenrakennuskustannukset ja kansakunnan rakentaminen; kallis humanitaarinen apu; shokit Yhdysvaltain koko taloudelle; ja joukkotuhoaseiden käyttö.”Lisätään tähän luetteloon mahdollisuus konfliktiin Iranin kanssa, jota monien asiantuntijoiden mukaan on pahentanut Yhdysvaltain sekaantuminen Irakiin; mahdollisuus konfliktiin Turkin ja Irakin Kurdistanin välillä, joka uhkaisi tuottoisaa öljyntuotantoa Pohjois-Irakissa; ja mahdollisuuskustannukset, joita Yhdysvaltain ylivoimainen ulkopoliittinen keskittyminen Irakiin voisi merkitä, jos se viivästyttäisi konfliktien ratkaisemista muilla alueilla.

lisäksi asiantuntijat kommentoivat, miten psykologisesti Irakiin sekaantuminen on vaatinut Yhdysvalloilta ja erityisesti Yhdysvalloilta. talous. Fareed Zakaria toteaa Newsweek International-lehdessä äskettäin julkaistussa esseessään, että Yhdysvaltain sekaantumisesta Irakiin johtuvat huolet ovat osaltaan heikentäneet Yhdysvaltain aiemmin ”avointa ja laajenevaa” asennetta ulkopolitiikkaa ja taloutta kohtaan. Zakarian mukaan Yhdysvalloista on tullut pelon ja pessimismin kuluttama kansakunta. Hänen mukaansa pelko on johtanut protektionistiseen kauppa -, maahanmuutto-ja markkinapolitiikkaan, joka puolestaan uhkaa Yhdysvaltain talouden tulevaisuutta.