Abstract
PIP: yli 80 miljoonalla afrikkalaislapsella ei ole pääsyä terveelliseen suojaan, ja näistä lapsista 16 miljoonaa elää kaduilla. Tämä katulapsiilmiö merkitsee valtavaa yhteiskunnallista epäonnistumista sekä YK: n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen rikkomista. Kaupungistuminen-ja siihen liittyvät teollisuuden laajenemisen, maakeinottelun ja ”kaunistamisen”prosessit-on luonut köyhyyden kierteen, häädöt, perheen hajoamisen ja ei-toivottujen ja hylättyjen lasten kierteen. Afrikan kaupungeissa vähintään 60 prosenttia väestöstä asuu epävirallisissa, alihankkijoina toimivissa ja usein laittomissa slummeissa ja talonvaltauspaikoissa kotitalouksissa, joiden johdossa on yleensä yksinhuoltajaäiti. Häätöjä käytetään yhä useammin strategiana ajaa köyhät pois kaupunkialueilta, jonne he ovat tulleet työn perässä. Äidit, jotka ovat itse lukutaidottomia, aliravittuja ja jatkuvasti häätöuhan alla, eivät pysty tyydyttämään lastensa perusturvan tarpeita. Lisäksi väkivaltaiset häädöt heikentävät lasten koulutus-ja terveydentilaa, aiheuttavat psykologisia traumoja ja yhteenkuuluvuuden tunteen menettämistä sekä pahentavat kotitalouden epävarmaa taloudellista asemaa. Kansalaisjärjestöt ovat onnistuneet estämään joitakin häätöjä ja perustaneet katulasten hoito-ohjelmia. Kansalaisjärjestöjen sekä paikallisten ja kansallisten hallitusten välistä koordinointia suositellaan parannettavaksi, mistä on esimerkkinä Kenian hallituksen perustama urban Children welfare task force. Kansalaisjärjestöjen on kuitenkin ennen kaikkea kehitettävä strategioita, joilla puututaan tehokkaammin kaupunkien massaköyhyyteen ja tarjotaan tarvittava infrastruktuuri slummien asukkaiden elämän parantamiseksi.