symboliikkaa kristillisessä symboliikassa eläimiä sekä kasveja, monogrammeja ja muita esineitä on usein käytetty uskonnollisina symboleina. Alkuseurakunta käytti mieluummin Pyhässä Raamatussa mainittuja eläimiä. Niin Raamatussa kuin liturgiassakin niin sanotut puhtaat Eläimet erotetaan selvästi epäpuhtaista eläimistä. Hyveiden osalta leijona symboloi rohkeutta ja voimakkaan suojelijan palveluksia. Karitsa edustaa Kristusta ja kristityn nöyryyttä. Härkä edustaa voimaa; koira, uskollisuus; käärme, varovaisuus ja varovaisuus;
kyyhkynen, Pyhä Henki; pääskynen, viattomuus; Leiviskä, Jumalan ylistyksen laulu; peura, Kristityn pelastuksen kaipuu; riikinkukko, kuolemattomuus. Tiettyjä eläimiä käytetään säännöllisesti edustamaan erilaisia paheita. Kameleontti symboloi tekopyhyyttä; hyeena, epäpuhtaus; susi, ahneus; kettu, oveluus; pöllö, pimeys; aasi, oma tahto; käärme, paholainen. Varhaiskristillisessä kirjallisuudessa eläimiä lainataan myös muinaissaduista yhdessä niiden konnotatiivisen symboliikan kanssa. Esimerkiksi pelikaania käytetään edustamaan lunastusta ja myös Kristuksen itsensä antamista ehtoollisessa. Monipäistä hydraa käytetään usein edustamaan harhaoppia. Kala on yksi varhaisimmista ja tärkeimmistä kristillisistä symboleista. Kreikan kalaa tarkoittavan sanan viisi kirjainta muodostavat akrostisen, joka merkitsee Jeesusta, Kristusta, Jumalan Poikaa, pelastajaa (KS.ikhthos). Kalaa käytetään myös kasteen ja Kristuksen symbolina ehtoollisessa. Kirkko kannustaa yhä käyttämään eläinsymboleita kirkoissaan ja kouluissaan helppona keinona symboloida hyvettä ja pahetta.
Katso myös: symbolism, early christian; bestiary; physiologus.
bibliografia: K. kÜnstle, Iconographie der christlichen Kunst (Freiburg 1926-28) 1:119-132. B. kÖtting,” eläin ja pyhäkkö”, teoksessa Mullus: Festschrift Theodor Klauser, toim. a. stuiber ja A. hermann (Jahrbuch für Antike und Christentum suppl. 1; 1964) 209-214. L. rÉau, Iconographie de l ’ art chrétien (Pariisi 1955-59) 1: 76-132, bibliog. 138–140.