Biblical Evangelism

Tarkastellaanpa, mitä Raamattu sanoo evankelioimisen sanomasta, motivaatiosta ja metodologiasta.

yksi sanoma Evankelioinnissa

”evankelioiminen” on Jumalan ”Evangelin” tai ”evankeliumin julistamista.”Tämä sanoma eli” sana ” on Jumalan valtuuttama luomaan pelastavaa uskoa ihmisiin, jotka uskovat Hänen evankeliumiinsa, kääntyvät synnistä ja seuraavat Jeesusta. Sana ” evankeliumi ”merkitsee’ hyvää uutista.”Sitä käytettiin Uuden testamentin ajan Rooman valtakunnassa merkittäviin julkisiin ilmoituksiin, kuten Keisarin syntymään. ”Jumalan evankeliumi” on Jumalan sensaatiomainen ilmoitus hänen maailmalleen, joka paljastuu edistyvästi kautta Raamatun (Room. 1:1-17). Evankeliumi ei ole kaikkea Raamatussa ilmoitettua hyvää, vaan sillä on erityinen sisältö.

Vanhassa testamentissa Jumalan evankeliumi lupasi valtakunnan ja kuninkaan

evankeliumi julistettiin ensimmäisen kerran Jumalan Aabrahamille antamassa Lupauksessa valtakunnasta, joka tuo siunauksen kaikille kansoille (Moos.12:1-3 – Gal. 3:8). Israelin historia antaa maallisen kuvan tästä tulevasta valtakunnasta, jonka välityksellä tulevat suurenmoiset taivaalliset siunaukset.

Jumala ilmoitti jälleen ”evankeliuminsa” Jesajan toistuvissa lupauksissa kuninkaasta valtakunnalleen (Jes. 40:9-11; 52:7-10; 61:1-2). He ilmoittavat, että Herra itse tulee kuin paimen, joka kokoaa karitsansa. Hän paljastaa pelastuksensa kaikille kansoille. Ja hän vapauttaa kansansa sen vankeudesta Jumalan pakkosiirtolaisuudessa ja kokoaa sen hänen valtakuntaansa. Hämmästyttävää kyllä, tämä mahtava Vapahtaja tulee olemaan Herran kärsivä palvelija, jota rangaistaan syntisten sijasta kuolemassa ja joka nousee elämään ”vanhurskauttaakseen” (tehdäkseen heidät päteviksi) taivaaseen (Jes. 53:4-12).

mutta sitten vallitsi vuosisatojen hiljaisuus. Siihen räjähdysmäiseen hetkeen asti, jolloin Jeesus ilmaantui Galileaan, ”julistaen Jumalan evankeliumia”, on tullut aika”, hän sanoi. ”Jumalan valtakunta on lähellä. Kadu ja usko evankeliumi ” (Mark 1)

Uudessa testamentissa Jumalan evankeliumi ilmoittaa Jeesuksen Herraksi ja pelastajaksi

evankeliumin salaisuus kirkastuu, kun Jeesus paljastetaan luvattuna kuninkaana pelastamassa syntisiä valtakuntaansa. Jumalan evankeliumista on monia versioita, koska se koskee ihmistä eikä kaavaa. Mutta kaksi kunniakasta teemaa syntyy niissä kaikissa: Jeesus on meidän Herramme (hänen identiteettinsä) ja Jeesus on meidän pelastajamme (hänen toimintansa). Molemmat ovat tyrmäävän hyviä uutisia maailmalle.

Jeesus on meidän Herramme

Room. 1: 1-4: ssä Paavali selittää Jumalan evankeliumin kaikille kansoille olevan ”koskien hänen Poikaansa.”Jos emme puhu Jeesuksesta, emme puhu evankeliumista. Paavali tiivistää sen toistuvasti lauseeseen ”Jeesus Kristus, meidän Herramme” (Room. 1:4; Apt.; Kol. 2: 6; 2. Kor. 4:5):

• ”Jeesus” tarkoittaa historian ristiinnaulittua Galilealaista;
• ”Kristus” tarkoittaa Vanhan testamentin luvattua Messiasta-Vapahtajaa;
• ”Herra” tarkoittaa kaikkien jumalallista ja ylösnoussutta kuningasta.

Jumalan evankeliumi juhlistaa, kuinka hämmästyttävä Jeesus on: Jeesus on Kristus, meidän Herramme. Sitten se kertoo, mitä hän on tehnyt:

Jeesus on Pelastajamme

Jumalan evankeliumi juhlii Kristuksen neljää suurinta saavutusta:

1. Kristus tuli Kuninkaanamme (Mark. 1:14-15) – Markuksen evankeliumin nimi on ”hyvä uutinen Jeesuksesta, Messiaasta” ja se ilmoittaa: ”Jeesus meni Galileaan julistaen Jumalan hyvää uutista…Jumalan valtakunta on tullut lähelle!”Jeesus on kauan odotettu kuningas, joka pelastaa ihmisiä taivaalliseen valtakuntaansa. Hän osoitti hallitusvaltansa alaisuudessa saatavan elämän edut armollisella anteeksiannolla, viisaalla opetuksella ja myötätuntoisilla ihmeillä. Tällä evankeliumilla Jumalan valtakunta kasvaa nykymaailmassa, kun ihmiset antautuvat Jeesuksen valtaan ja tulevat hänen taivaallisen valtakuntansa kansalaisiksi.
2. Kristus kuoli syntiemme edestä (1. 15: 1-4) – Paavali muistuttaa Korinttolaisia Jumalan pelastavasta evankeliumista: ”Kristus kuoli meidän syntiemme edestä kirjoitusten mukaan.”Kristus kuoli (vapaaehtoisesti eikä uhrina) syntiemme edestä (rakastavana ja uhrautuvana korvikkeenamme). Hän kuoli ”kirjoitusten mukaan” – tyydyttääkseen Jumalan oikeudenmukaisuuden. Hänen kuolemansa on kiistaton, koska hänen opetuslapsensa hautasivat hänet.
3. Kristus nousi hallitsemaan (1. 15: 4-7) – Paavali jatkaa, ”…hänet herätettiin kolmantena päivänä Raamatun mukaan.”Uusi testamentti julistaa voitonriemuisesti, että kuten vanhassa testamentissa ja Jeesuksen välityksellä luvattiin, hänet herätettiin elämään ja asetettiin valtaistuimelle taivaassa. Paavali muistuttaa, että hänen ylösnousemuksensa on kiistaton myös siksi, että ”hän ilmestyi” monille ihmisille monissa tilaisuuksissa.
4. Kristus palaa tuomariksi (Room. 2: 16) – monet kristityt eivät tiedä, että Raamattu nimenomaan sanoo tuomion olevan osa evankeliumia, esim. ”päivä, jolloin Jumala tuomitsee ihmisten salaisuudet Jeesuksen Kristuksen kautta, kuten evankeliumini julistaa” (Room. 2:16). Jeesus selitti johdonmukaisesti, että hänen tuomionsa alkaa hänen uudistetussa luomakunnassaan ikuisuuden ylenpalttinen siunaus hänen katuville seuraajilleen, mutta iankaikkinen piina helvetissä hänen katumattomille vihollisilleen.

Jumalan evankeliumin näyttävä hyöty on elämä hänen taivaallisessa valtakunnassaan

Jumalan evankeliumia kuvaillaan rauhan, toivon, elämän, vanhurskauden ja armon evankeliumiksi. Tämä ei tarkoita sitä, että jos puhumme rauhasta tai toivosta, julistamme evankeliumia. Pikemminkin nämä sanat kuvaavat evankeliumin suurenmoista hyötyä uskoville. Me alamme kokea rauhan rauhoittavaa lohdutusta Jumalan kanssa jopa tragediassa ja Tuskassa, taivaasta saamamme toivon ylentävää rohkaisua, yltäkylläisen elämän syvää tyydytystä hänen tuntemisessaan, Kristuksen vanhurskauden iloa, joka lasketaan omaksemme ja kasvaa meissä, ja Jumalan armon suloista anteliaisuutta. Jonain päivänä, kun Kristus palaa, tunnemme nämä ilot täydellisesti hänen uudistetussa luomakunnassaan. Nämä evankeliumin edut ovat elämä Jumalan valtakunnassa: siunaus, joka alun perin luvattiin Abrahamille.

tämä yksi viesti voidaan tiivistää helposti yhteen yksinkertaiseen sanaan: SWAP. Jumalasta tuli tavallinen ihminen Jeesuksessa vaihtaakseen paikkaa kansansa kanssa ristillä: siellä häntä kohdeltiin kuin hän olisi me ja rangaistiin meidän synnistämme; niin meitä voidaan kohdella kuin Jeesusta ja hyväksyä Jumalan lapsina taivaaseen. Koska kaikesta huolimatta hän rakastaa meitä intohimoisesti. Tämä evankeliumi ei ole hyvä idea tai hyviä neuvoja, mutta erittäin hyvä uutinen!

viisi Evankelioimismotiivia

2.Korinttolaiskirjeen 5: ssä, jossa Paavali puolustaa vaikuttamatonta ja epäsuosittua evankelioimistaan väärien opettajien halveksunnalta, hän paljastaa viisi evankelioimismotiiviaan. Ne kaikki liittyvät Kristukseen:

ensin kuuliaisuus Kristukselle: ”me asetamme tavoitteeksemme miellyttää häntä” (5:9) – Sillä kun Jeesus kutsui opetuslapsiaan, hän sanoi: ”seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia” (kaikki uskovat ovat evankelistoja), ja kun hän nousi kuolleista, hän käski heitä, ”minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikista kansoista… ” (Matt. 28:18-20).

toinen, Kristuksen pelko: ”sillä meidän kaikkien täytyy ilmestyä Kristuksen tuomioistuimen eteen … siksi, tuntien Herran pelon, suostutamme muut” (5:10-11). Kristus palkitsee evankelioimis koska joukossa monia tapoja rakastaa yhteisöjä ja lievittää kärsimystä, evankelioiminen on tärkein prioriteetti, koska se pelastaa ihmisiä ikuisesta kärsimyksestä helvetissä.

kolmas, kiitollisuus Kristukselle: ”Kristuksen rakkaus hallitsee meitä, koska olemme päätyneet tähän: että yksi on kuollut kaikkien puolesta, siksi kaikki ovat kuolleet…jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka kuoli ja herätettiin” (5:14). Kristuksen rakkaus, joka ilmenee sen häpeän, tuskan ja helvetin kärsimisenä, jonka ansaitsemme syntiemme tähden ristillä, ajaa uskovat kertomaan hänestä muille.

neljäs, Kristuksen Sanoma: ”kaikki tämä on Jumalalta, joka Kristuksen kautta sovitti meidät itsensä kanssa ja antoi meille sovituksen palveluksen … uskoen meille sovituksen sanoman. Siksi me olemme Kristuksen lähettiläitä, Jumala, joka vetoaa meidän kauttamme … ” (5:18-20). Jumala kutsuu silloisten Apostolien kautta ja kaikkien niiden kautta, jotka nyt uskollisesti julistavat Jumalan evankeliumia, ihmisiä sovitettaviksi hänen kanssaan.

viides, Kristuksen päivä, ”Katso, nyt on suotuisa aika; nyt on pelastuksen päivä” (6:1-2). Tämä aikakausi, jossa elämme, Kristuksen paluuta edeltävät ”viimeiset päivät”, on evankelioinnin ihmeellinen aikakausi – jolloin Jumala kutsuu jatkuvasti ihmisiä kaikista kansoista pelastukseen evankeliuminsa kautta.

evankeliointimme vaikuttimena tulisi siis olla tottelevaisuus Kristuksen käskyä kohtaan, pelko Kristuksen tuomiota kohtaan, kiitollisuus Kristuksen rakkaudesta, vastuu Kristuksen sanomasta ja innostus Kristuksen suomista tilaisuuksista näinä päivinä, joissa elämme.

neljä Evankelioimismenetelmää

on monia ihmeellisiä raamatunkohtia, jotka määräävät jumalisia evankelioimismenetelmiä:

ensinnäkin rakastava kirkko: ”he omistautuivat Apostolien opetukselle ja yhteydelle, leivän murtamiselle ja rukouksille… ja Herra lisäsi heidän joukkoonsa päivä päivältä ne, jotka pelastuivat” (AP.T. 2:42-47). Jerusalemin seurakunnassa, joka äskettäin täyttyi Pyhällä Hengellä Jeesuksen ihmeiden profetoimisesta kirjoituksista, ihmisiä ei pelastettu vain muutaman lahjakkaan henkilön kautta, vaan koko oppimiselle, rakastamiselle, jakamiselle ja rukoilemiselle omistautuneen seurakuntayhteisön kautta.

toinen, kunnioittavasti. Apostoli Pietari neuvoo kristittyjä, jotka ovat hajallaan eri puolilla Rooman valtakuntaa ja kokevat vainoa, puhumaan lempeän rehellisesti: ”älkää peljätkö sitä, mitä he pelkäävät, älkää peljätkö, vaan erottakaa sydämessänne Kristus Herrana. Ole aina valmis antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy sinulta syytä toivoosi, joka sinulla on, mutta tee se lempeästi ja kunnioittavasti säilyttäen puhdas omatunto, jotta ne, jotka puhuvat ilkeästi hyvää käytöstäsi vastaan Kristuksessa, häpeäisivät panetteluaan.”Pelko purkautuu pois uskomalla omaan evankeliumiimme, että Jeesus on Herra, valtuuttamalla evankeliointimme ja suvereenisti keskustelumme. Mutta meidän täytyy olla varustettuja vastaamaan ihmisten kysymyksiin, valmiina todistamaan toivostamme ylösnousseeseen Jeesukseen. Mutta meidän täytyy puhua lempeästi ja kunnioittavasti muistaen, että olimme kaikki kerran eksyksissä ja tietämättömiä Jumalasta, ja säilyttäen puhtaan omantunnon Jumalan edessä – torjuen kaiken liioittelun ja riiston. Terveyden ja varallisuuden lupaaminen tai hädässä olevien ihmisten hyväksikäyttö on pahasta.

kolmas, kulttuurinen Jouste. Paavali selittää, että vaikka hän ei väännäkään evankeliumin sanomaa tehdäkseen siitä miellyttävämmän, hän on aina halukas olemaan kulttuurisesti joustava ja radikaalisti kontekstualisoimaan palveluksensa: ”minusta on tullut kaikkea kaikille ihmisille, että minä kaikin keinoin pelastaisin muutamia” (1.Kor. 9:22).

neljäs, rehellinen vilpittömyys. Paavali on selittänyt, että toisin kuin niin monet väärät opettajat, me emme ole ”Jumalan Sanan kaupustelijoita” voiton saamiseksi, vaan ”vilpittömiä ihmisiä” (2.Kor. 2:17). Selitettyään 4. luvussa, että evankeliointi on evankeliuminpalvelus, jonka välityksellä Jumalan Pyhä Henki antaa uuden elämän, hän esittää neljä periaatetta:

1. Kerro totuus: ”me olemme luopuneet häpeällisistä, salakavalista teistä. Me kieltäydymme harjoittamasta viekkautta tai peukaloimasta Jumalan sanaa, mutta totuuden avoimella lausumisella me annamme itsemme jokaisen omalletunnolle Jumalan edessä ” (4:1-2). Emme saa manipuloida ihmisiä tai vääristää evankeliumia tehdäksemme siitä suositumman, vaan meidän on puhuttava totuudenmukaisesti.
2. odottaa sokeutta:” ja vaikka evankeliumimme on verhottu…tämän maailman Jumala on sokaissut uskottomien mielet, estääkseen heitä näkemästä Kristuksen kirkkauden evankeliumin valoa ” (4: 4). Kun epäuskoiset eivät voi ymmärtää evankeliumia, se ei johdu siitä, että evankeliumissa olisi jotain vikaa, vaan valitettavasti jotain vikaa yleisössämme: Saatana sokaisee heidät, kuten me kaikki kerran olimme, ja niin meidän täytyy rukoilla heidän puolestaan.
3. Julista Kristusta: ”me emme saarnaa itseämme, vaan Jeesusta Kristusta Herrana.”Me julistamme Kristuksen evankeliumia, sillä hänen luonteessaan ja ristissään me näemme Jumalan kirkkauden.
4. rehellinen vilpittömyys: ”meillä on tämä aarre savipurkeissa osoittamassa, että tämä kaiken ylittävä voima meille tulee Jumalalta eikä meitä varten.”Olemme heikkoja ja hauraita kuin halvat saviruukut, mutta evankeliumimme on mittaamattoman arvokas aarre. Jumala haluaa sen tällä tavalla, jotta ihmiset ymmärtävät, että emme evankelioida henkilökohtaisen hyödyn, vaan koska evankeliumi on totta. Ja monet kohdat kannustavat meitä olemaan halukkaita kärsimään evankeliumin puolesta, kuten Jeesus teki esim. ”joka kadottaa elämänsä minun tähteni ja evankeliumin pelastaa sen” (Mark. 8:35) Ja Paavali kirjoittaa: ”osallistu kärsimykseen evankeliumin puolesta Jumalan voimalla” (2.Tim. 1:8).

ei ole yllätys huomata, että Herramme Jeesuksen prioriteetti oli evankelioiminen

”Jeesus kulki läpi kaikkien kaupunkien ja kylien, opetti niiden synagogissa, saarnasi valtakunnan hyvää uutista …nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat ahdistettuja ja avuttomia, kuin lampaat ilman paimenta…” (Matt. 9:35-38)

hänen prioriteettinsa oli evankeliointi (Matt. 9:35)

Jeesus ei tullut ainoastaan olemaan evankeliumi, vaan julistamaan evankeliumia ja kouluttamaan muita tekemään samoin. Sillä niin kuin Jumala Kolminaisuuspyhyydessään on itseantava rakkaus, niin hän on suhteessaan syntisiin vanhurskas armossa evankelioimisessa, ennen kuin hän eräänä päivänä palaa vanhurskaaksi vihassaan. Kun Jumala siis otti lihaa, hän tuli evankelistaksi! Huomaa hänen tehtävänsä laajuus: hän kävi läpi ”kaikki” kaupungit ja kylät: niitä oli yli 200. Tämä ei ollut rento kävely, vaan määrätietoinen ja vaativa ponnistus. Voidaksemme olla pyhiä niin kuin Kristus vaatii meitä olemaan sekä erossa synnistä että antautuneita evankelioimaan. Jeesuksen saarnaaminen, pienet ryhmäkeskustelut ja keskusteluneuvonta eivät tosiaankaan koskeneet ensisijaisesti vanhemmuutta tai avioliittoa vaan pelastusta. Itse asiassa, hän vältti keskittymästä hänen parantava palvelu voidakseen saarnata evankeliumia (Mark. 1: 38). Jumalisuus on selvästikin evankelioimista. Vaikka siis kirkon määrittelevä toiminta on Raamattu-opetus Raamatun tarkoitus-opetus varustaa uskovat seuraamaan Jeesusta Pyhän evankelioinnin elämässä. Seurakuntien ei tule olla kuin omaan mukavuuteensa omistetun risteilyaluksen matkustajat, vaan kuin miehistö pelastusveneessä, joka on omistettu syntiin hukkuvien ihmisten pelastamiseen. Koska Jeesuksen prioriteettina oli evankeliointi!

hänen motivaationsa oli myötätunto (Matt. 9:36)

Jeesus näki ihmisten hengellisille tarpeille näyttäytymisen alapuolella: hän näki ihmisjoukot kuin lammaslaumat, jotka olivat taipuvaisia harhailemaan, alttiita petoeläimille, nälkäisille ruoille, mutta maanviljelijälle kallisarvoisia, eli kipeästi hyvän paimenen tarpeessa (vrt. Hes. 34:11 kork. missä Jumala näkee Israelin kipeästi tarvitsevan hyvää paimennustyötä evankelioinnista alkaen: ”minä itse etsin lampaani…. minä pelastan heidät…minä tuon heidät pois pakanoista ja kokoan heidät). Jeesus ei näe ihmisiä ensisijaisesti pahoina syntisinä, jotka ansaitsevat koston, vaan ” kiusattuina (lit. nyljetty eli stressaantunut) ja avuton” (lit. litistetty eli rasitettu)! He eivät tarvitse meitä, he tarvitsevat häntä! Jeesuksen tässä käyttämää sanaa” myötätunto ” käytetään vain Jeesuksesta evankeliumeissa ja aina siitä, miten Jeesus näkee ihmiset: se tarkoittaa ”sisälmyksiä” ja kuvaa suolistoa raastavaa arkuutta. Ensisijainen syy, miksi me yleensä kamppailemme evankelioimaan yhteisöjämme, ei ole se, että ne ovat vihamielisempiä kuin toinen kulttuuri, vaan se, että emme näe niitä Jeesuksen sisuskaluilla.

hänen strategiansa oli työläisten puolesta rukoileminen (Matt. 9:37-38)

Jeesus tunnisti kaksi aikakautemme piirrettä: eloa on runsaasti, mutta työntekijöitä on vähän! Pane merkille, että haasteenamme ei ole yhteiskunnan kovuus vaan pula työntekijöistä – ei ainoastaan papeista vaan uskovista, jotka ovat valmistautuneet evankelioimistyöhön. Ei ole pulaa evankelistamismahdollisuuksista, sillä meitä ympäröivät epäuskoiset. Jeesus kuvailee olevansa” elonkorjuun Herra”, joka on halukas lähettämään työntekijöitä – kuten hän sitten osoittaa lähettäessään kaksitoista apostolia 10.luvussa. Jos aiomme evankelioida maailmaa tekemällä opetuslapsia yhteisöissämme, tekemällä kulttuurienvälistä evankeliointia ja seurakuntakasvatusta, meidän täytyy aloittaa rukoilemalla Jeesusta, elonkorjuun Herraa!

Herramme lopuksi rohkaisee kansaansa elämää vievään evankelioimistehtävään tyrmäävällä näyllä Ilmestyskirjan 7.luvussa monikulttuurisesta karitsan juhlasta taivaassa. Siellä me juhlimme Pelastajaamme joukolla, jota kukaan ei voi laskea jokaisesta kansasta, heimosta, kansasta ja kielestä, jotka kaikki ovat kokoontuneet … evankelioimisen kautta.