7 – Rakkaus

viimeaikainen kiinnostus Alain Badioun ajatukseen on kääntänyt kriittisen huomion jälleen filosofiseen rakkauden ajatukseen. Rakkaus on tunnetusti yksi Badioun neljästä filosofian ”ehdosta”. Mutta lausuessaan, että ”mikään teema ei vaadi puhtaampaa logiikkaa kuin rakkaus”, filosofi kiistää yhdellä iskulla sen kirjallisuushistoriallisen perinteen, joka Platonin vihjeiden perusteella näkee rakkauden logiikan pelastavana poikkeuksena. Badioun mielestä rakkautta on tarkasteltava sellaisen poikkeuksellisen logiikan näkökulmasta, joka samanaikaisesti vahvistaa filosofisen laskuoperaation, samalla kun se tuottaa toisen luvun, joka ei ole ordinaation tuote. Badiou aloittaa näin rakkauden tutkimuksensa aivan eri paikasta kuin Aristofanes Symposiumissa, jolle ”rakkaus syntyy jokaiseen ihmiseen; se kutsuu takaisin alkuperäisen luontomme puoliskot yhteen; se yrittää tehdä yhden kahdesta ja parantaa ihmisluonnon haavan” (Platon, Symposium 191d). Sillä Badiou, kuten Jacques Lacan, jonka kanssa filosofi on jatkuvassa vuoropuhelussa koko hänen kirjoituksia tästä aiheesta, rakkaus on kaikkea muuta kuin liima-aine, keskiaikainen ”liima”, joka sitoo kaksi traagisesti jaettu aiheita takaisin yhteen rakastava yhtenäisyys. Badioulle, kuten Lacanille taas, rakkaus täydentää kreivi-as-Onea tarjoamalla tukea objektisuhteesta tyhjennetylle universalismille, jota filosofi kutsuu ”kahden kohtaukseksi”.